Näin jälkeenpäin Tiomilan yhdeksäs sija tuntuu hienolta. Uskoiko tähän itsekään? En tiedä. Jos olisin tullut pitkältä yöltä kärkiletkassa, olisin pitänyt sijoitusta kymmenen parhaan joukossa realistisena. Mutta siihen välitavoitteeseen jäi eroa kymmenen minuuttia.
Niin, kirjoitettiinhan me lauantaina kymmenen parasta joukkuetta paperille. Niistä seitsemän piti. Mukaanlukien Angelniemen Ankkuri.
Paljonhan sijoituksesta kuuluu kunniaa Maxille. Koska erot ankkuriosuudella olivat pienet, ankkuriosuuden merkitys korostui. Kolme minuuttia huonommin ja sijoitus olisi ollut 24. Välillä näinkin päin.
Jälkikäteen ajateltuna oma suoritus olisi tuloksellisesti ollut hyvä, jos vain olisin tullut kolme minuuttia aiemmin vaihtoon Nobornin letkan mukana. Minulla ei käytännössä ollut mitään mahdollisuuksia saada kiinni niitä joukkueita, jotka tulivat ennen Nobornia vaihtoon, joten mikäli olisin halunut vaihtaa ennen Nobornin vetämää letkaa, olisin joutunut suunnistamaan koko pitkän yön itse. 17 kilometrin yökilpailussa 8 minuuttia takkiin Nordbergiltä ja Nobornilta olisi ollut erinomainen suoritus.
Toisaalta jos Nobornin oli joka tapauksessa määrä saada minut kiinni, niin tuloksen kannalta olisi ollut yhdentekevää, olisiko se tapahtunut ensimmäisellä vai viimeisellä rastilla, jos vain olisin pysynyt loppumatkan mukana. Ainoa ero olisi ollut se, että jälkimmäisessä vaihtoehdossa olisin voinut olla omaan suoritukseeni huomattavan paljon tyytyväisempi.
En yritä väittää, että tämän kaltaisessa viestikilpailussa ainoa parametri, joka vaikuttaa tyytyväisyyteeni omaan suoritukseen, on oman suunnistuksen sujuminen. Olisin varmasti ollut tyytyväinen, jos olisin juossut hyvän ajan letkojen mukana - se kuuluu viestin luonteeseen - mutta annetuissa olosuhteissa minun olisi pitänyt pystyä suunnistamaan itse paremmin.
Nyt en ehtinyt paljoa hyötyä Nobornista ajallisesti, koska putosin letkasta. Ja siihen kyseiseen tapahtumaan kulminoitui koko oman suoritukseni tuloksellinen onnistuminen ja epäonnistuminen. En väitä, että nilkan pyörähtäminen pitkän välin loppupuolella oli iso asia, mutta siinä tilanteessa se oli ratkaisevan suuri asia.
Jos karkeasti arvioin hävinneeni tapahtumassa välittömästi 15 sekuntia, niin väliajoista on helppo lukea, että jos olisin leimannut 16. rastilla 15 sekuntia aiemmin, olisin käytännössä ollut Nobornin letkassa. Se mitä välillisesti hävisin nilkan takia myöhemmässä vaiheessa kilpailua, ei ollut olennaista. Jos olisin päässyt letkaan, en olisi nilkan takia pudonnut siitä.
Tietysti voidaan kysyä, miksi olin ajautunut takaa-ajotilanteeseen. Jos olisin juossut perinteisen viestistrategiani mukaan letkan kärkipäässä, 15 sekunnin ajanhukka ei todennäköisesti olisi pudottanut minua kelkasta.
Kaikkihan lähti Nobornin virheestä. En tiedä olisiko pitänyt huutaa Nobornille, kun näin hänen lähtevän rinteessä väärään suuntaan. Tai olisiko pitänyt odottaa rastilla häntä ja hänen reitinvalintaansa. Molempia harkitsin vakavasti, mutta luotin siihen, että Mutka kokeneena viestikettuna osaa pitää itsensä letkan kärkiryhmässä. Siinä olin oikeassa.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon vielä, että olin osuusajoissa 36., vaikka hävisin osuuden pohjat juosseelle Nordbergille osuusajoissa 11.07. Jos vertaillaan muiden osuuksien 36. nopeimpien tappiota nopeimmille, niin ankkuriosuudella vastaava ero oli 5.09, muilla osuuksilla vielä vähemmän. Ei ollut näköjään muillakaan helppoa. Kyllä se pitkä yö erottelee, vaikka on putkiosuus ja kaikki.
Vaikka oma suoritus ei aivan nappiin mennytkään, niin joukkueen tuloksen kannalta sillä tuskin oli suurempaa merkitystä. Jos olisin tullut vaihtoon kolme minuuttia aiemmin, niin on mahdotonta arvioida, mitä se olisi vaikuttanut meidän loppuviestiimme. Tuskin juurikaan, vaikka TuMella ja Lidingöllä olivat samat hajonnat loppumatkan. Parempi olla jossittelematta. Me oltiin yhdeksänsiä. Jukolassa uudestaan.
Tiomilan kotisivut, väliajat WinSplitsissä ja reittipiirros Runawayssa.
Ei kommentteja :: Kommentoi