sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Osuma

[ mäksä :: 29.6.2006 12:43 ]   
Eilen suunnistaessa hypin loivaa rinnettä alas kiveltä toiselle. Varoittamatta sammal irtosi kiven päältä ja kaaduin eteenpäin vailla toivoakaan saada ainoatakaan perinteisesti alastulossa käytettävää ruumiinosaa avuksi. Vasen reisi iskeytyi kaatuneeseen puunrunkoon ja hetkeen en uskaltanut edes hengittää. Ajattelin vain, että nyt sattui, mutta kuinka pahasti? Kahden minuutin kuluttua otin jo varovaisia juoksuaskeleita ja olin henkisesti hylännyt ajatuksen harjoituksen keskeyttämisestä. Kovuuden ja tyhmyyden välinen raja on usein häilyvä. Tänään jalkaan sattuu kävellessä. Lauantaina olisivat Kalevan Rastiviestit ja maanantaina katsastukset. Aion juosta, muuta en ole vielä edes harkinnut. Toivottavasti ehjällä jalalla.
<< Ranki ysi
Kainuu lähenee loppuaan >>