Tuomo Mäkelä

Keskeytys

Prisma-rastit olisi pitänyt jättää väliin. Ei olisi pitänyt edes ilmoittautua. Ei ainakaan eliittiin. Mutta kiltisti alistuin, astelin viivalle ja otin nöyryytyksen vastaan. Se ei ollut kaunista. Se ei ollut millään muotoa kaunista. Kartanvaihdon jälkeen temmoin penkan hulluna ylös. Sain Tervo uudelleen kiinni ja hapot korvissa toivoin pääseväni siinä pois. Hetkittäin jopa uskoinkin. Kunnes takaa vyöryi punainen surma. Tuo laiha mies, joka liikkui maastossa kuin eläin. Siihen kelkkaan ei ollut asiaa. Valehtelisin, jos väittäisin pysyneeni mukana edes metrin. Tuli henkinen tummuminen. Heti perään fyysinen. Elimistö pysähtyi kuin seinään. Rintaan sattui, jalat eivät liikkuneet ja päätä huimasi. Kävelin pois. Lyötynä ja nöyryytettynä. Silti haluten huomenna yrittää taas uudestaan. Kuin se päivä voisi olla jotenkin kauniimpi. Kisasivut