Tuomo Mäkelä

Kevään tuntu

Ei tarvittu kuin kevyt laskevan auringon kajo ja tunsin kevään lähestyvän. Likaiset lumen täyttämät pientareet ja jäiset pyörätiet maistuivat maaliskuulle. Askel oli raskas. Se oli raskaampi kuin maaliskuussa saisi, mutta se vain täydensi kuvan. Kolotus nivusissa muistutti viikonlopun hiihtolenkeistä. Juoksin nastalenkkareilla varoen. Ei tarvittaisi kuin yksi kevyt liukastuminen sekä refleksinomainen korjausliike ja nivuseni olisivat poissa pelistä viikon. Kiersin lopussa Friisinniityn lämpöputkelle. Työmaa siellä oli viimein peitetty ja kieltomerkit poistettu. Maisemat tyhjällä niityllä olivat muuttuneet, mutta sen askeettinen luonne oli säilynyt. Mietin, josko täällä vielä tulisin itseäni piiskaamaan, happea anomaan. Huomaamatta vauhtini nousi ja hymyilin.