Tuomo Mäkelä

Hapoilla olin

Joudun palaamaan vielä Silja-rastien kasirastiin. Taisin olla silloin aika hapoilla. Kävin paikalla tänään kiertämässä rataa ja katselemassa, mitä tuli tehtyä. Jos en tietäisi, olisin vannonut, etten ole koskaan käynyt kasia edeltäneessä mäessä. Se käsitteellinen malli, mikä päässäni eri paikoista oli, ei tahtonut sopia maastoon kirveelläkään. En pystynyt muistamaan, mistä olin juossut. Pää ei ainakaan ole voinut liiemmin pyöriä, sen verran olennaista on jäänyt huomaamatta. Mutta jos en olisi ollut niin hapoilla, olisin todennäköisesti jaksanut nousta vielä viimeisenkin käyrän edeltävässä mäessä ja sen jälkeen ei olisi tarvinnut kuin vähän leukaa nostaa, niin rastilippukin olisi jo näkynyt. Mutta ei. Ja näistä käyrien kiertelyistä on vielä ollut puhettakin. Se ei sovi minun tekniikalleni. Olen erittäin tyytyväinen, että FinnSpringissä ei ole liikaa nousua luvassa. Toisaalta samalla tiedän, etten ole koskaan osannut lukea laakeita yhden käyrän muotoja, mutta sen tosiasian kanssa olen ainakin vielä valmis elämään.