Tuomo Mäkelä

Odotellessa tunnekirjoa

Hittoon elinkaarimallit. On tauteja, jotka tulevat ja menevät, ja tauteja, jotka eivät saa otetta, mutteivät myöskään osaa päästää irti. Ja sitten, lukeutuen molempiin edellisistä, on tauteja, jotka vievät kulun. Vievät sen, vaikkei sitä olisi edes ollut. Olin eilen lenkillä viikon tauon jälkeen. Ajattelin, kun Spring Cupkin on tulossa, käydä heittämässä tarjolla olleen kortteliharjoituksen ja palauttelemassa mieliin suunnistustoimintoja. Mielestäni osaan juosta kartan kanssa myös hiljaa, mutta en selvästikään niin hiljaa kuin eilen olisi ollut syytä. Juoksin 45 minuutin lenkistä vartin vk:lla ja olo lenkin jälkeen oli kuin olisin juossut kaksi tuntia täysillä. Tänään maltoin sitten juosta hiljaa ja suht tasaisella lenkillä keskivauhti taisi olla 5.30 eli vähän kyseenalaistahan juosta-sanan käyttäminen tuossa virkkeen alkupuoliskolla lienee. Muistelin tänään lenkillä, että viime vuonna, jolloin juoksu nyt oli vain vähän jumista, tuntui Spring Cupin viestissä koko matkan todella pahalta. Tällä menolla epäilen saavuttavani huomattavasti moninaisemman tunnekirjon: paha olo, tummuminen ja mielipaha.