sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

11.

[ mäksä :: 20.9.2010 00:17 ]   
Se oli kuuden viikon projekti. Tavoitteena oli mahtua ykkösjoukkueeseen ja ottaa edes jotain palkintokaappiin tästä syksystä. Mutta päivä päättyi lopulta pettymykseen ja ainoa, mitä syksystä jäi käteen, olivat SM-pitkän matkan finaalista poimitut orakkaat.

Kuusi viikkoa eivät ole olleet helpot, mutta omalla tavallaan nautinnolliset. Erityisesti olen oppinut nauttimaan siitä, että yhteen kilpailuun on saanut ladata pitkään ja rauhassa. Lähihistoriaan peilaten jalat lupailivat viikolla hyvää, mutta lauantain keskimatkalla meno oli todella nihkeää. Huovila sai ennen ojanotkon ylitystä kiinni ja veti seuraavan välin niin kovaa, etten pysynyt mukana. Maalissa mietin enemmän raskaita jalkoja kuin niukkaa karsiutumista. Finaalia en kuitenkaan olisi juossut.

Ilmeisesti karsinta toimi kuitenkin sopivana avaavana vetona. Kun sunnuntaina ammuin k-viitoistusta pitkin hiljaiseen metsään, tuntui nastareissa kulkevan uusi mies. Olin henkisesti latautunut Jukola-tyyliseen puolustustaisteluun maajoukkuemiesten rinnalla omia hajontoja poimien, mutta lähtiessäni metsään, oli selvää, että kilpailun luonne oli toinen. Poljin käytännössä koko osuuden tyhjää metsää vastaan. Jäin reilun nelosen nopeimmille, mihin olen ihan tyytyväinen. Pieniä koukkuja tuli aika paljon, eikä viivakaan ollut erityisen kaunis, mutta jalat pitivät eron siedettävänä. Toki hyvä veturi olisi omaakin vaunua vauhdittanut.

Lopulta olimme 11., mikä oli suoraan sanottuna aivan hanurista. Se ei mennyt todellakaan, kuten sen piti. Minun piti olla joukkueen heikko lenkki, joka on puolivaloilla yrittänyt saada itseään kohtuulliseen kuntoon ja silti olin - hajonnatkin huomioiden - joukkueen nopein siitäkin huolimatta, vaikka poljin koko matkan yksin. Jos jotain positiivista pitää hakea, niin onpa tässä vähän paremmassa kunnossa, kun harjoittelu ensi kauteen alkaa.

SM-viestin tulokset ja GPS-seuranta.

Ai niin, oman kappaleensa varmasti ansaitsisivat SM-viestin hajonnat, jotka olivat aika luokattomat. Jos sisä- ja ulkokaarteen ero on yli neljä minuuttia, niin se ei varsinaisesti mahdu minun hajontaideologiaani. Eikä varsinaisesti sekään, että KR ja Terä juoksevat koko matkan samoja hajontaja. Noilla ratavaihtoehdoilla pystyy kyllä luomaan kaavion, missä millään joukkueilla ei ole läpi viestin samaa rataa.
<< Päiviä jäljellä: 2
Päivitystahdin parannusyritys >>