Tuomo Mäkelä

Liian vaikeaa, jotta olisi ollut vaikeaa

Tiesin, että on huono ajatus viedä 25-manna vaativaan maastoon. Ratamestari ei ollut uskaltanut rakentaa kunnon hajontoja ja maajoukkuemiesten loistaessa poissaolollaan myös fyysinen hajonta oli aika heikkoa. Avauksessa itselle sattui lyhyt ykkönen, joten toisen hajonnan miehet saatiin karistettua pois sekoittamasta omia hajontoja. Manna on hauska viesti siksi, että siellä saa työntää täysillä yksinkertaista suunnistusta ja luovia letkoissa, mutta nyt juostiin pintakaasulla letkan kärkeä tarkkaillen puoli rataa käytännön putkea. Jos olisi edes sattunut pitkä ykkönen, niin olisi voinut rynniä ja paniokoida hieman tarkistaessaan väärää hajontaa. Olisi edes jotain jännitystä saatu aamupäivään. Lopussa kuitenkin Koiramiehen aloitteesta alettiin juosta ihan oikeaa kisaa. Itsekin sen verran tosissaan yritin hakea piikkipaikkaa, että sain leivottua miltei puoli minuuttia koukkua. Nyt eroa kertyi 10 sekuntia, mutta sen verran raskas oli jalka pellolla, ettei välttämättä edes ilman koukkuja olisi kärkipaikka irronnut.

25-mannan jälkeen ohjelmassa on ollut paluulaivan viihdeillan sijaista 10mila-leiri. Ihan ainutlaatuisena ideaa ei voi pitää, sillä tänään oli treenipaikalla toistakymmenentä ruotsalaista autokuntaa. Ja se oli vain yksi harjoitusmaasto. Mutta ihan hyvä hoitaa 10mila-treenit alta pois näin lokakuussa, niin talven voi keskittyä sitten kaikkeen muuhun. Mutta siitä ehkä enemmän vähän myöhemmin...