sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Sellainen raapaisu

[ mäksä :: 24.4.2011 20:57 ]   
Suunnistaminen on vähän niin kuin polkupyörällä ajo - kun sen kerran oppii, osaa sen aina. Ja jos sitä ei ole koskaan oppinut, ei sitä osaa edelleenkään. Piirsin reitin. Ykkösvälillä huomasin heti, vaikka mitään erityistä poltetta ei ollutkaan, yrittäväni suunnistaa poikkeuksellisen ahnaasti. Ennakoin normaalisti, mutta kaikkien kohteiden näkyviin tuleminen tuntui vievän ikuisuuden. Odotusajalla tunsin painetta tehdä jotain suunnistukseni eteen, mutta en osannut kohdentaa kiihkoani minnekään. Olisiko sprinttisuunnistuksen rytmi tarttunut? Kakkosvälilla adaptoiduin normaaliin metsäsuunnistusmoodiin ja surffailin sen suurempia murehtimatta eteenpäin. Tuloksien perusteella ahnaampi tapa oli parempi. Siihen olen positiivisesti yllättynyt, että juoksu maastossa tuntuu tavanomaisen letkeältä, eikä vähäinen harjoitustausta tunnu oikeastaan missään. Suunnistuksen rutiineiden osalta ei valitettavasti voi sanoa samaa. Toisaalta, olisihan se auttanut, jos olisi kiinnostanutkin. Mutta ei vaan aina voi kiinnostaa. Uskoisin kuitenkin keskimääräisen metsäsuunnistuskiinnostuksen tasoni olevan varsin normaali, joten ensi viikonlopun osalta en olisi huolissani. Toisaalta, siellä päätä tärkeämpiä lienevät jalat, jalat, jalat. FinnSpringin tulokset
<< Valmistautuminen kevään metsäsuunnistuskilpailukauteen
Olen valmis. >>