Tuomo Mäkelä

Pari kompastuskiveä

Jos ei ole käynyt lenkillä, juokseminen tuntuu (kuulemma) aivan kamalalta. Sama pätee myös suunnistukseen. Siihen olen tyytyväinen, etten kaatunut kuin kerran ja senkin loppuverryttelyssä. Reilu tunti reipasta suunnistusta ei todellakaan ollut nautintoa. En varsinaisesti saanut sitä buustia, jolla lähtisin treenaamaan kohti syksyn SM-pitkää. Lisäksi suunnistuspuolella heikkoudet eivät suoranaisesti ole odotellessa vahvistuneet. Nyt kun Jukola-kartatkin ovat jo todennäköisesti tulleet painosta, uskaltanen paljastaa kaksi suurinta kompastuskiveä:

1. Suunnassa kulku. Jos tyhjän alueen jälkeen ei ihan oikeille mättäille osuttukaan, kannattaa edelliseltä varmalta ottaa rohkeasti vähintään 90 asteen sektori, jolta omaa olinpaikkaa lähtee arvailemaan.
2. Rastinotto. Jos rastilippu ei pilkota ympyrän reunalta, kannattaa jo henkisesti varautua ottaamaan pieni kartanlukutuokio ennen leimauksen suorittamista.

Onneksi Jukolassa juostaan jo valmiiksi tehtyjä polkuja ja rastitkin ovat niin isoja viritelmiä, että näkyvät kauas.