Uutiset

Määrätavoitteet ensi kauteen

30.10.2009 klo 17.54
Olen huomannut astuneeni uuteen vaiheeseen harjoitusurallani. Nuorempana pyrin harjoittelemaan mahdollisimman paljon, jotta voisin kerskua harjoitusmäärilläni. Se oli tietysti sellaista pyristelyä. Kyllä seuransa joutui aina huolella valitsemaan ennen kuin suutaan kovin suureksi avasi. Ei tarvitse kuin vähän vilkaista Muukkosen harjoituspäiväkirjaa, jotta huomaa, ettei sitä kovin tosissaan koskaan lenkillä ole käyty. Ehkä siksi, etten tässä leikissä oikein hyvin pärjännyt, olen vaihtanut puolta. Nykyään pyrin harjoittelemaan mahdollisimman vähän. Jos joku juippi erehdyksissään alkaa leveillä harjoitusmäärillään, voin sitten perään alkaa laskeskella sitä, kuinka paljon vähemmällä vaivalla olen omat tulokseni saanut aikaan. Viime kauden harjoittelun kokonaissaldoksi tuli 426 tuntia. En tiedä, pärjäänkö nykyisessäkään pelissä erityisen hyvin. Epäilen, että harjoittelin viime vuonna vähän liikaa ns. tunteja laskematta. Ensi kaudeksi täytyy lyödä selvät rajat, kuinka paljon milläkin viikolla saa harjoitella. Sen jälkeen neljänsadan tunnin raja pitäisi olla helposti rikottavissa. Ensi alkuun olen päättänyt, että viikonloppuna en ainakaan käy lenkillä. Eiköhän se tästä lähde.

Kunnon rippeetkin kadonneet

27.10.2009 klo 17.04
Olin tänään taas lenkillä ja selvisin pois suurin piirtein ehjin jaloin. Reisiin ei sattunut, mutta jotain kolotusta oli polven takana, tosin tuskin mitään vakavampaa. Pelkästään positiivinen kokemus lenkkeily ei kuitenkaan ollut. Jotenkin oletin, että jalkojen antaessa luvan juoksemiseen jatkettaisiin lajia samasta pisteestä, mihin edellisellä kerralla jäätiin. Eli juoksu kulkisi. Mutta heti ensimmäisessä ylämäessä hengästyin. Olin ajatellut jaloille päästyäni voivani vielä viikon tai kaksi leikkiä hiipuvilla kunnon rippeillä kaikkea sitä, mitä kauden aikana en ole voinut tai ehtinyt, mutta se ei vaatinut tänään kuin yhden ylämäen, joka kertoi totuuden: ei ole enää mitään rippeitä. Tietysti jos parin viime kuukauden ajalta selailee harjoituspäiväkirjaa, niin toiminta on kiistatta ollut tulosorientoitunutta. Pitkiä kevyitä lenkkejä ei liiemmin ole riveille kirjautunut. Ehkä katseet on kiltisti suunnattava tulevaan kauteen. Tai kenties vielä kerran menneeseen. Kaipa kausianalyysi on rustattava, jotta tulevaan kauteen voi lähteä tyhjältä pöydältä.

Juoksukokeiluja

24.10.2009 klo 15.02
Eilisiltana suoritin jo klassikoksi muodostuneen olohuone-eteinen-olohuone -lenkin ilman minkäänlaisia kipuja, ja kun lihakset eivät painellessakaan tuntuneet kipeiltä, oletin voivani jatkossa hyödyntää täysipainoisesti ylimenokauden antaman urheilullisen vapauden. Suurien suunnitelmien pohjaksi tarkoitus oli käydä tänään juoksentelemassa 45 minuuttia poluilla. Taisin kymmenen minuuttia ehtiä juosta, kunnes järki sai minusta kunnollisen otteen ja käänsi kenkäni kärjet takaisin kohti kotia. Pohkeet olivat kipeytyneet jo viiden minuutin kohdalla ja etureisien tuntemukset olivat sitä luokkaa, että paluumatkalla kävelin jokaisen alamäen. Ehkä joskus ensi viikolla uudestaan. Laskin viikolla kausiyhteenvetoa rakennellessani, että olen tällä kaudella juossut kuutena viikkona yli 100 kilometriä. Kaipa sen jossain pitääkin tuntua, kun amatööri lähtee tosimiesten matkalle leikkimään. Onneksi keksin tehdä sen kauden loputtua, niin onpahan aikaa toipua.

Palautuminen etenee

23.10.2009 klo 9.35
Eilisen päivän aikana ohitettiin palautumisen virstanpylväs, kun aamupäivän aikana lopetin vasemman jalan ontumisen tasaisella kävellessäni. Tästä innostuneena otin kokeilumielessä olohuoneen lattialla kolme kevyttä juoksuaskelta, mikä riitti kertomaan, ettei toinen etureisi ole vielä valmis tällaisiin urotekoihin. Samoin vielä eilen portaita kävellessäni toista jalkaa varoin. Tänään moiseen urheiluun en ole vielä ehtinyt, mutta kohtapuolin ajattelin raahata itseni vesijuoksemaan. Viikonloppuna olisi toiveissa päästä taas juoksulenkille.

2.33 ja osia

18.10.2009 klo 18.47
Mulla on sellainen fiilis, että suhtautuminen maratonjuoksuun jakautuu hyvinkin selvästi kahteen koulukuntaan: toisten mielestä se on hienoa ja jaloa, toisten mielestä aivan hanurista. Tällä hetkellä ilmoittautuisin empimättä jälkimmäiseen koulukuntaan. Mikä ihme siinä on, että omaa paremmuuttaan on pakko testata jollain näinkin älyttömällä matkalla? Loppumatkasta hullut kivut jaloissa ja vieläkin joka askel sattuu. Lähtisin muuten empimättä keskustaan kujuilemaan. Mutta siis aika oli 2.33.31/21, en tiedä kumpaa näistä pitäisi käyttää. Ihan tyytyväinen olen kuitenkin, koska mitään välitöntä tarvetta ei jäänyt todistaa heti seuraavassa käänteessä olevansa parempi kuin kello näyttää. Jos 2.30 haluaisi alittaa, niin pitäisi käydä enemmän lenkillä. Spekuloin joskus toisten lisää. Varmaan matkakertomuskin tulee vielä. Nyt lähden nimittäin sinne keskustaan kuitenkin. Tulokset

Hotellikuolemaa

17.10.2009 klo 17.39
Jos joskus isona rupean harrastuksekseni kiertelemään kaupunkimaratoneja, niin olisi hauskaa, jos joskus matkan olisi juossut sellaiseen aikaan, ettei enää vanhemmalla iällä oma juoksu olisi niin minuutista tai kahdesta kiinni. Tällainen eduspäivän lepäily on harvinaisen tylsää. Onneksi on ollut edes Halikko-viesti ja GPS-seuranta, niin on ollut jotain tekemistä. Kävin lyhyesti kuitenkin kaupungilla ja kerran kelasin, kun neljä jamppaa tuli juosten Mizunon maratonkassit kourassa vastaan, että ihan ovat suomalaisen näköisiä. Kului kaksi sekuntia, niin eikö joku alkanut suomeksi molottamaan. Eilen, kun hain numeron stadionilta, olin yllättynyt, kuinka suurimmasta osasta en päällepäin olisi pystynyt päättelemään, että olisivat tulleet maratonin juoksemaan. Ne suomalaiset taas, ne olivat sellaisia tuulen raiskaamia nylkkyjä.

Onneksi huomenna pääsee irti. Alkuvauhti tulee olemaan 3.36/km ja tavoite on alle 2.35. Löin äänestyksen lukkoon ja 32 % näyttäisi 2.35 alitukseen uskovan. Huomenna sitten tietää, miten kävi. Amsterdam maraton

Amsterdamissa

16.10.2009 klo 21.41
Pääsin tänään pelipaikalle Amsterdamiin. Nopeasti pyörähdin keskustassa ja illalla juoksentelin hakemaan materiaalit stadionilta sekä fiilistelin jokin matkaa tulevaa reittiä pitkin. Aika paljon on päivään mahtunut säätöä ja ramppomista, mutta toisaalta nyt on kaikki vesiselvää. Huomenna ei tarvii kun syljeskellä kattoon ja odotella galaksaalista kulkua. Tuuli on tänään ollut melkoinen. Toivottavasti sääsedät ovat kerrankin oikeassa ja se sunnuntaiksi sekin laantuisi. Amsterdamin maraton

Kisajännitys nousussa

15.10.2009 klo 10.05
Vaikka kisoihin on aikaa vielä monta päivää, on kisajännitys ollut jo hetken nousussa. En varmasti ole ikinä jännittänyt ainuttakaan suunnistuskilpailua näin paljon. Toisaalta, kun suunnistuskilpailuja tulee vastaan lähes joka viikonloppu, on maraton varsinkin ensi kertaa juostuna ainutlaatuinen kokemus. Epäonnistumisen jälkeen ei voi painaa leukaa rintaan ja todeta, että viikon päästä uudestaan. On yksi yritys ja sillä siisti. Seuraavista ei ole tietoa. Tietysti tässä saattaa vaikuttaa myös se, että omaa loppuaikaakin on tullut julkisesti ja salaa spekuloitua niiin ***tanasti. Sekin ehkä vaikuttaa, kun maratonia varten pitäisi matkustaa Hollantiin saakka ja käytännönjärjestelyille on joutunut uhraamaan keskimääräistä useamman ajatuksen. Tähän liittyen viikon suosikkihakutermini Googlessa lienee heti "red light districtin" jälkeen "weather amsterdam". Sään puolesta lupailee ainakin hyvää. Erityisesti näissä Etelä-Suomen syyspuhureissa lenkkeillessä on oppinut arvostamaan sitä, että paikallinen tuulilukema sunnuntaille näyttää ainakin paria aattopäivää maltillisemmalta.

Jalat kattoon

13.10.2009 klo 20.23
Tein tänään itseluottamuksen kohotus -harjoituksen. Juoksin 7 kilometriä maratonvauhtia. Kaikki meni kuin elokuvissa. Olin uudessa paikassa juoksemassa, jotta sain alle oikeasti tasaista asvalttia. Olin mittaillut reitin ja katsonut väliaikapaikat ennakkoon. Juostessa ensin pysäytin vahingossa kellon, sitten unohdin väliaikapaikat ja muistin kääntöpaikan väärin. Vielä kun sää tarjosi pientä puhuria, niin ei oikeastaan ollut ihan tarkkaan hajua, mitä vauhtia juoksin. Lopulta, kun kotona kalkuloin vauhdit kohdilleen, niin totesin, että vauhti oli ollut juuri sitä mitä pitikin eli 3.36/km. Priimaa! Jalat olivat hieman jäykät, mutta juoksu muuten helppoa ja sykkeet alhaalla. Ehkä vähän itseluottamusta tämä harjoitus taas antoi, joten sikäli taisi olla onnistunut veto. Suorituskunnon kannalta varmasti harjoittelulla ei ole tässä vaiheessa enää mitään merkitystä. Nyt jalat kattoon ja huomisesta lähtien hiilaria naamaan.

25-mannassa neljäs

11.10.2009 klo 11.11
25-mannasta tarttui uran paras sijoitus, neljäs. Juoksin toisen osuuden. Lähdin osuudelle kärkiletkan hänniltä. Käyttöön otin ihan perustaktiikan eli selkiä kiinni sen mitä jaloista lähtee. Meno ei varsinaisesti ollut hallittua, eikä viiva erityisen kaunista, varsinkin kun erehdyin välillä sooloilemaan. Reilu kilometri ennen yleisörastia kohellus kuitenkin palkittiin ja sain Mattias Karlssonin, Mats Troengin ja Johan Modigin sopivaan tuntumaan. Hajontariidien mukaan nämä olivat samalla radalla, mutta olivat päässeet maastoon 30-50 sekuntia minua ennen. Samaan aikaan, samalle radalle oli lähtenyt myös Jan Prochazka, mutta hän oli päässyt pojilta karkuun. Lopussa ajattelin, että antaa poikien suunnistaa, mutta jouduinkin olemaan ihan hereillä yhtenään, kun meno oli jatkuvaa poukkoilua. Lopussa olin myös vähän nahat, kun meno oli koko matkan pientä runnomista, eikä mitään kevyttä iskua. Tulin vaihtoon vajaa kaksi minuuttia kärjestä sijalla 12. 21 sekuntia jäin lisää kärkeen ja reilun minuutin hävisin osuuden nopeimmalle, mutta 22 sijaa sain nostettua. Vähän paremmin olisin voinut suunnistaa, mutta vaikka olisin suunnistanutkin, niin ei se välttämättä olisi tuloksissa näkynyt. Ja tuskin se olisi mitenkään vaikuttanut siihen, että joukkue oli neljäs. Se oli kuitenkin tärkeintä ja siihen olen tyytyväinen. Kisasivut ja kartta.

Duetto DS Racereiden kanssa

8.10.2009 klo 13.21
Olin eilen positiivisesti yllättynyt, kun lyhyitä vetoja juostessa oli kulun tuntua ilmassa. Pelkäsin huonoa, sillä epäilin parin viime viikon harjoittelun kuluttaneen parhaan terän nopeasta askeleesta. Pelasin tosin hieman varman päälle, sillä valikoin DS Racerit kenkätelineestä lenkkikavereiksini. Niillä kun lähtee liikkeelle, hiljaa ei enää osaa juosta, eikä haluakaan. En ymmärrä, miten iso mies voi olla noin innoissaan yksistä lenkkareista. Ja saa nähdä, mitä lopulta tapahuu, kun Damissa niiden kanssa lähtee mustien miesten rinnalta liikkeelle... Se, mitä viimeksi jätin spekuloimatta oli energiahuoltostrategia. Viime sunnuntain kovassa harjoituksessa geelit toimivat hyvin, mutta kun vedin niitä 18 minuutin välein, alkoi loppumatkasta olla tunne, että jotain tulisi myös läpi. Yksi geeni per 5 kilometriä lienee liikaa. Ehkä parempi on ottaa geeli per 10 kilometriä ja juoda lopuilla pisteillä vain urheilujuomaa. Mutta saa nähdä, kuinka käy. Loppuajan suhteen jokainen voi nyt jakaa oman näkemyksensä äänestyksessä, joka löytyy alta.

Ranki 21.

6.10.2009 klo 10.20
Ehkä yhtenä Suomen kovimmista rankifanaatikoista, kuten Pesupaikalla tituleerattiin, joudun hieman manaamaan harmistustani, kun SM-yön rankipajatson avulla onnistui viisi miestä puskemaan listoilla ohi - no ei vaan, kovia suorituksia tekivät - ja rankisija ainakin toistaiseksi osoittaa 21.:tä, mistä se nyt kaiken järjen mukaan ei ainakaan parane. Sen verran kuitenkin tähän väliin totean rankin osalta, kun pitkään aikaan en ole mitään todennutkaan, että SM-yön 12. sai paremmat rankipisteet kuin Tero Föhr, kun voitti keväällä SM-sprintin. Ainakaan oman arvostuksen mukaan se ei nyt ihan yksi yhteen mene. Yhtä kaikki, oma suunnistuskausi jatkuu vielä viikonloppuna 25-mannassa. Tarjolla olisi toinen osuus. 25-mannahan on ehkä hauskin suunnistuskilpailu ikinä. Suunnistus on sopivan helppoa, työntää saa sen, minkä sielu sietää ja mukavasti otattaa mies miestä vastaan. Herkkyyttä voisi tällä viikolla hitusen palauttaa askeleeseen.

Kaksi viikkoa

4.10.2009 klo 23.13
Harjoitukset tehty. Jalat katossa. Nyt vain odotetaan.