Uutiset

Ja tähän väliin pari lepopäivää

31.12.2009 klo 5.22
Kelasin tällä viikolla, että turhaan rimpuilen korvaavien kanssa. Jos en uskalla tehdä oikeita harjoituksia, niin miksi tekisin jotain, mikä mahdollisesti lykkäisi oikeiden harjoitusten tekemistä? Eli päätin ottaa tähän väliin pikku levot. Teknisesti ottaen olen levännyt yhden päivän, käytännössä kolme, mutta jalat ovat hyvin pitkälti taas tikissä. Ajattelin vielä kärvistellä huomisen (tai siis tämän aattopäivän) ja jos niikseen sattuu myös uudenvuoden päivän. Sen jälkeen aletaan puskea siinä määrin harjoittelua, että yölläkin nukuttaa...

Pari uutta jalkavaivaa

26.12.2009 klo 23.33
Alan olla sitä mieltä, että näillä keleillä ei kenenkään pitäisi harrastaa juoksemista. Siitä ei tule kuin paha mieli. Ja mahdollisesti pari uutta jalkavaivaa.

Matkatessani Saloon joulunviettoon jätin kiltisti kaikki nastarit Turkuun, jotta en olisi erehtynyt kipeällä jalalla suunnistustamaan. Tämä ratkaisu johti siihen, että valikoidessani joulupäivän aamuna sovimpia jalkineita tarunhohtoiselle Uskelan mäkivetoreitille, laitoin jalkaani puhkijuostut nastarit. Ensin sain rakon kantapään syrjään ja mukavampaa juoksuasentoa hakiessani nilkan kipeäksi. Tarkempi diagnoosi on tekemättä, mutta juokseminen tasaisella ei satu. Balettitanssia taas en uskaltaisi kokeilla. Toisaalta, en uskaltaisi muutenkaan.

Tänään tapaninpäivänä tahkotessani lumipyryssä huonosti aurattuja teitä sain aiemman jalkavaivani siirrettyä oikeasta jalasta vasempaan. Tästä en ole erityisen huolissani, koska toisestakin jalasta vaiva on talttunut. Ilmeisesti lenkkeilyä liukkailla keleillä on oikeasti rajoitettava. Koskas olinkaan sinne Espanjaan lähdössä..?

Harjoittelun makuun

23.12.2009 klo 19.35
Olen yrittänyt taas harjoitella ja jalan puolesta myös pystynyt. Kelit ovat taas olleet melko hanurista. Ei siksi, että olisi pakkasta (eihän nyt edes ole), mutta siksi että on lunta. Tulkoon sitten kunnon talvi ja sellaiset ladut, että minäkin saan pertsan sukset pitämään. Sitten alan hiihtää ja heitän hyvästit kevätkunnolle.

Vaivannut jalkaterä on toiminut hyvin ja aika paljon siihen on alkuviikosta kertynyt rasitusta. Ensin maanantaina tein loikkia, tiistaina pitkää kovaa lipsuvalla pohjalla ja vielä illalla luisteluhiihtoa. Saattoihan jalka ollakin silloin illalla taas vähän hellänä. Pitkiä lenkkejä en ole vielä juossut, vaikka todennäköisesti hyvin voisinkin, koska hidas juoksu ei vammakohtaa oikeastaan rasita.

Lueskelin tuossa joku päivä Heikkisen Matin haastattelua, jossa hän sanoi hiihtäessä miettivänsä aina vain hiihtämistä ja tekniikkaa, koska jokainen väärä liike vie tekniikkaa huonompaa suuntaan. Minä taas mietin tiistaina, kun lumisilla teillä kovaa pyristelin, että kuinkahan monta oikeaa liikettä tein. Onneksi olen suunnistaja, niin saatoin uskotella, ettei tekniikalla ole väliä. Kulkua se ei silti tuonut, eikä harmistusta poistanut.

Takaisin oikeaan harjoitteluun

18.12.2009 klo 21.33
Keskustelupalstan kommenttien siivittämänä menin jo melkein halpaan ja aloin spekuloida tulevilla tavoitteilla. Se ei kuitenkaan liene viisasta, kun jalkakin on soirossa. Pidätän intoani siihen päivään saakka, jolloin pystyn harjoittelemaan tavoitteiden vaatimalla tavalla. Jalka on edellen hieman kipeä, mutta kestää onneksi hyvin tiejuoksua. Ainakin sillä pystyy vetelemään suljuharjoituksia, jos siltä tuntuu. Huomenna kokeilen, pystyykö sillä harjoittelemaan oikeasti. Jos jalka sanoo kyllä, teen kovat harjoitukset juosten ja yritän keksiä jonkun tavan tehdä pitkiä harjoituksia. Tänään poljin kuntopyörää 1.15 ja se oli kenties vuoden pisin harjoitus, henkisesti.

Ei kiinnosta korvaava

16.12.2009 klo 9.27
Viikonloppuna spekuloin, että eipä ole tavoitteita tullut aseteltua ensi kauteen. Syksyä olen vetänyt ajatuksella, että oppisin talvella jotain uutta suunnistuksesta ja olisin keväällä hyvässä juoksutikissä. Kaikki meni hyvin, kun kaikki oli hyvin. Oikeiden tavoitteiden puutteen huomaan nyt, kun pitäisi tehdä korvaavaa. Ei kiinnosta yhtään. Ei kertakaikkiaan ollenkaan. Olen ajatellut, että kärvistelen tässä hetken ja aloitan harjoittelun taas tosissaan, kun jalka on kunnossa. Eilen juoksin Kupittaalla jo pari rinkiä ilman tuntemuksia, joten sikäli asiat näyttävät melko valoisilta. Toisaalta, en se edelleenkään aivan tikissä ole, joten maltilla lienee viisasta edetä.

Jalkaterävammaisuus

13.12.2009 klo 17.15
Vaikken aina ihan totta puhuttaisikaan, niin nyt on pakko todeta, että jalkaterä on kohtuullisen kipeä. Koko tapaus sai alkunsa keskiviikkona, kun olin työntämässä pitkää yhteislenkkiä pahamaineisessa Gladin letkassa. Alkumatkasta, kun löin yksin alle puoli tuntia hölkkää, kaikki oli kunnossa. Sitten jossain vaiheessa huomasin, että kengän kieli oli kääntynyt siten, että se hieman painoi jalan päällystää. En jaksanut pysähtyä heti asiaa korjaamaan, kun muutenkaan ei siinä taukoja pidelty. Lopulta, kun asian kanssa olin kärvistellyt ehkä vajaan tunnin, katsoin viisaammaksi pysähtyä sitomaan kengän uudestaan. Siinä vaiheessa jalka oli jo sen verran kipeytynyt, että kyseisestä paikasta tuntui koko loppumatkan. Ajattelin tietysti juosta vaivan pois, mutta ilmeisesti viikonlopun suunnistustouhu ei ollut parasta jalalle ja tänään jouduin nostamaan nelosen vaelluksessa kädet pystyyn vajaan kolmen tunnin kohdalla. Sinänsä valitettavaa, sillä Nouskin poikain kärsimysnäytelmää letkan hännillä olisi ollut nautinto seurailla pidempäänkin. Kenties huominen lepoa ja sitten uudella sykkeellä uusiin koitoksiin. Tai lisää lepoa.

Väsytyksen sijaan kehitystä

10.12.2009 klo 16.54
Kävin viime lauantaina raapaisemassa seuran testilenkin treeninä. Macon lopun Lasse Virenmäinen kiriyritelmä pakotti itsenikin hitusen maksimin puolelle, mutta muuten oli hyvä veto. Aikaa meni kymppiin 35.33. Vuosi sitten joulukuussa olin 15 sekuntia nopeampi, kun vedin kaikki pelissä. Silloin olin melko huonossa hapessa. Nyt luulen, että vajaa pari minuuttia tuosta olisi saanut pois. Kevääksi yritän päästä minuutin parempaan tikkiin. Kuulostaa tavallaan helpolta, koska enhän missään galaksaalisessa vireessä ole, mutta todennäköisesti sitä on keväällä vain jumissa, eikä mihinkään kulje. Olen sanonut itselleni kymmenet kerrat, että en aio kroppaa harjoittelulla väsyttää, vaan kehittää, mutta niin sen piti viime vuonnakin olla ja silti maaliskuussa oli vielä tahmeaa. Harjoittelu sinänsä sujuu suurin piirtein, kuten olen ajatellut. Juoksun osuus harjoittelusta on melko suurta ja jalkaterissä on ollut jos minkäkinlaista kolotusta. Pitänee lähteä juoksemaan yksi vaiva pois. Jos onnistun, niin varmasti saan kaksi uutta tilalle. Näin se on tähän saakka toiminut.

Kolmas yökuppi

4.12.2009 klo 10.42
Eilen juostiin taas yökuppia ja jos totta puhutaan, niin viime viikonlopun veroista suunnistuksen sujuvuutta ja hallintaa ei löytynyt. Asiaa eilen mietittyäni tulin siihen tulokseen, että ajatuksen tasolla suoritukseni oli paljon parempi, mitä kartasta näyttää. Ennakot tulevasta olivat vähintäänkin säädyllisiä. Ongelma vain oli siinä, että suunnassa olisi joissain kohdin ollut kymmeniä asteita korjattavaa. Maastohan oli melko ikävää katajapuskaa, joka haittasi näkyväisyyttä ja teki etenemisestä jatkuvaa mutkittelua, jolloin suunnan ylläpitäminen oli haastavaa. Tosin paikoin tein myös melko anteeksiantamattomia lähtökulmavirheitä, joten selvää huolimattomuuttakin taisi olla matkassa. Yöllä osuttaessa kumpareisiin on usein vain luotettava, että oikein on tultu. Vastaavasti kiinnisaaminen, kun on pudottu kartalta, on päiväsuunnistusta työläämäpää. Ehkä eilen olisi napsun verran pitänyt ottaa vielä vauhtia alas. Se olisi varmaan ollut ainoa keino, miten suunnistus olisi voinut onnistua. Kartta