Uutiset

Täällä Ylläs, kuuleeko etelä ja alakerta!

27.1.2010 klo 14.59
Kirjoitellaan nyt tännekin jotain Lapista, vaikka mitään sanottavaa ei varsinaisesti ole, toisaalta ei myöskään parempaa tekemistäkään. Harjoituspäiväkirjan päivitykset ovat hieman unohtuneet, mutta sen verran voin väliaikaraporttina heittää, että kuuteen päivään Ylläksellä on tullut reilut 17 tuntia harjoittelua. Siihen yksi hiihtokisa, yhdet vedot tiellä ja paljon rauhallista hiihtoa. Hiihtokisa oli eilen ja touhu näin kokemattomalle oli melko rajua. Hartiahommia ja välineurheilua, sanon minä. Tänään olen ollut aika nahat, enkä vielä ole ulos uskaltanut, kun tuulikin on takuulla vihmonut ladut tukkoon. Positiivista viime päivinä on ollut se, että jalat ovat olleet koko ajan vireessä, eikä ulkona kovaa juokseminenkaan aiheuttanut mitään ongelmia. Muutenkin siitä harjoituksesta jäi hyvä maku, kun kilometritolppiakaan tiellä ei ollut. Vielä perjantaihin asti olisi aikaa nauttia pohjoisen priimasta.

Murehtimattomuus

18.1.2010 klo 16.20
Huomasin juuri olevani todella huono suunnistajaihminen. Kun lueskelin Mädin uusinta blogikirjoitusta (joka oli julkaistu jo eilen illalla), havaitsin, että suurin osa blogilinkityksistä oli sellaisia, joita en ollut vilkaissutkaan. Mutta asioilla on puolensa. Voin kertoa kuuluvani siihen ihmisryhmään, joka on elämänsä aikana kohtuullisen paljon spekuloinut kulkeeko juoksu ja miten hyvin, mutta olen lopettanut sen. Kävin viime viikolla kahdesti hallissa juoksemassa vetoja (jalka on ollut mycket bättre). Jos vauhteja mietinkin, niin todeten, enkä murehtien ja harjoituksen jälkeen en ollenkaan. Keskiviikkona lähden Lappiin. Pakkaan mukaan sukset, mutta aivot jätän kotiin. Hiihtelen fiiliksen mukaan (eli tuskin kovin paljoa) ja mietin sitten tulevia harjoituksia, kunhan pääsen takaisin etelään.

Hiihtoniilo

13.1.2010 klo 10.29
Olen alkanut todelliseksi hiihtoniiloksi. Hiihtelin viime viikolla ensimmäisen yli 100 kilometrin viikon Etelä-Suomessa melkein viiteen vuoteen. Hiihteleminen on oikeastaan ollut ihan leppoisaa puuhaa. Kaipa siitä peruskunnon kannalta on myös hyötyä, mutta en ole saanut vielä itselleni uskoteltua, että hiihtoladuilta löytäisin ensi kauden kisakunnon. Motivaatio on siis vähän maissa. Eilen motivaation herättelemiseksi annoin itselleni luvan Kupittaan tartanille. Jalkaterä kipeytyi vähemmän kuin pelkäsin eli puhutaan siis niinkin positiviisilla termeillä kuin kehitys ja edistys. Kunto tosin on hitusen heikko, mutta ei se itkemällä parane, vaan juoksemalla kovaa. Eli toiveissa olisi päästä viljelemään kovia harjoituksia harjoituspäiväkirjaan tihenevällä tahdilla.

Etusormi pystyssä

5.1.2010 klo 22.47
Kun en ihan niitä asioita pysty harjoittelemaan, joita haluaisin, olen harjoitellut muita voittajien osaamisia, joita yleensä harvemmin tulee harjoiteltua. Tänään juoksin Kupittaan rataa ympäri etusormi pystyssä. Myönnetään, eilisellä leivänleikkuuepisodilla oli vaikutuksensa päätökseen. Mutta tosiaan, pidin viime viikolla viiden päivän urheilutauon ja nyt taas viisi neljä päivää olen koetellut jalkaa ja miettinyt, että jos tässä vähän enemmän vielä hikoilisin, niin miten jalka tykkäisi. Nyt jalka hieman aina kipeytyy lenkeillä, mutta sen verran vähän, etten sitä edes aina välttämättä osaisi ajatella, saatika jaksaisi asiasta tänne kirjoitella, ellei se jossain vaiheessa olisi ollut huomattavasti kipeämpi. Juoksemista, erityisesti liukkailla tai kovaa, yritän annostella maltillisesti, mikä tarkoittaa, että tammikuu lienee pohjatyön kuukausi ja suunnitelmien mukaiseen harjoitteluun palaaminen tapahtunee aikaisintaan helmikuussa.

Maratontilaston 20.

1.1.2010 klo 11.35
Uudenvuoden tina tarjosi minulle sammakon ja pussieläimen risteytyksen, mutta tulkintakyvyn puutteessa joudun vielä parin virkkeen ajaksi palaamaan menneeseen. Täsmällisemmin sanoen vaihtuneen vuoden maratontilastoon, jossa toisin kuin suunnistusrankilla, onnistuin säilyttämään sijoitukseni top 20:ssä, sen viimeisellä paikalla. Vaikka sijoitus sinänsä tuntuu aikaa mielenkiinnottomalta yksiköltä, on se silti minusta kiinnostava, koska kaikkien tulosten hyvyys on aina mitattavissa vain vertaamalla sitä muihin vastaaviin.

Suunnistuksen rankisijan ollessa pykälän huonompi on vaikea välttyä edes yrittämästä tehdä vertailua omasta paremmuudesta näissä kahdessa eri lajissa. Suoraan näiden numeroiden avulla se ei kuitenkaan onnistu. Siinä missä suunnistusranki yrittää kuvata paremmuutta suunnistajana yleisesti, kertoo maratontilasto oman paremmuuden kestävyysjuoksun yksittäisellä matkalla, jolla monet juoksijasuuruudet eivät edes kilpaile vuosittain. Analogia maratontilaston kanssa voitaisiin löytää, jos olemassa olisi erkioispitkänmatkan suunnistusranki. Tällä puheella, numeroiden leikkisästä ilkkumisesta huolimatta, lienen edelleen parempi suunnistajana kuin maratonjuoksijana. Menestyminen kummassa tahansa vaatisi kuitenkin enemmän harjoittelua, mitä viime päivinä on tullut suoritettua. Korjausliikkeen aloituksen olen päivännyt huomiseen.