Tuomo Mäkelä

E versus A

Vetäessäni yhteenvetoa kuluneesta kaudesta selailin vuoden aikana saavuttamiani rankipisteitä. Huomioni kiinnitti suuri määrä kilpailuja, joista pisteitä oli tullut seitsemänkymmentä jotain eli aika nihkeästi. Kun katsoin tarkemmin kilpailuja, huomasin, että suurin osa niistä oli ollut erittäin kovatasoisia: Huippuliigaa, MM-katsastukset, SM-normaalimatka. No, enhän minä niitä erityisen hyvin juossut. Sijoitukset olivat puolenvälin huonommalla puolella ja erot kärkeen suuria. Toisaalta, eivät juoksut mitään katastrofejakaan olleet. Virhettä keskimäärin alle puoli minuuttia kilometri.

Samasta listasta löytyi myös yksi tavallinen kansallinen kilpailu, jonka olin juossut rehellisesti sanottuna aivan päin helvettiä. Virhettä sellainen reilu minuutti kilometrillä ja eroa kärkeen pyöreästi kymmenen minuuttia reilulla kuudella kilometrillä. Silti kyseinen kilpailu oli siinä samassa kategoriassa seitsemänkymmentä jotain pistettä. Jotenkin tuntui, että tästä kilpailusta oli tullut suhteessa paljon paremmat pisteet.

Vääristymä rankipisteissä johtuu siitä, että huono sijoitus kovatasoisessa kilpailussa pudottaa pisteitä kohtuuttomasti.

Esimerkistä liikkeelle

Otetaan esimerkki. Kovatasoisessa kilpailussa on koko Suomen valio paikalla. Radalla tulee vähän koukkua ja jalkakaan ei riitä kärjelle. Ei mikään häävi suoritus. Sijoitus on kovassa seurassa 41., kun lähtijöitä on 49.

Sitten on kansallinen kilpailu vastaavalla radalla, jossa tulee vastaava suoritus, mutta lähtölistassa on tasaisesti kaikentasoisia suunnistajia. Kun juostaan Etelä-Suomessa, niin pari huippuakin on eksynyt paikalle, sitten on liuta kansallisen tason suunnistajia ja kun matkaa ei ole liikaa, niin turistejakin on uskaltautunut A-sarjaan. Tässä kilpailussa sijoitus on 21., kun lähtijöitä on 61.

Kovatasoisessa kilpailussa sijoituksen perusteella rankipisteet vähenevät 0,15*(40/48) = 12,5 %, jos oletetaan, että lähtöpisteet ovat olleet 96, niin silloin ennen ajan tuomaa vähennystä pisteet ovat 84. Kansallisessa kilpailussa sijoituksen perusteella tapahtunut vähennys on puolestaan 0,15*(20/60) = 5 %. Jos oletetaan, että hyvätasoiseen kansalliseen kilpailuun olisi saatu lähtöpisteiksi 88,42, niin silloin ennen ajan huomioimista rankipisteissä olisivat pisteen niin ikään 84.

Huomiodaan pisteisiin vielä ajan tuoma vähennys. Oletetaan, että kovatasoisessa kilpailussa vertailuaika on 40 minuuttia. Oma aika on 48 minuuttia, kärjelle yhdeksän minuuttia hyvää. Kansallisessa kilpailussa pari huippua juoksee hyvin, mutta muukkos- tai lakasmaisia utopistia numerosarjoja he eivät pysty tuottamaan tulosluettelon ensimmäisille riveille. Seuraavat jäävät jo vähän enemmän. Vertailuaika on kolme minuuttia huonompi, 43 minuuttia.

Lasketaan edellä tehdyillä arvoilla rankipisteet. Kovatasoisesta kilpailusta pisteiksi saadaan 84*40/48 = 70.00, kansallisesta kilpailusta 84*43/48 = 75.25. Kansallisesta kilpailusta tuli 7,5 % paremmat rankipisteet. Tietysti esimerkki sisälsi paljon oletuksia, joiden perusteita en kovinkaan täydellisesti jaksanut kirjata, mutta tarkemmin lukuja arvioimalla voi havaita, että ne kuvaavat varsin hyvin todellisia tilanteita. Huomionarvoista on se, että mikäli sijoitusvähennys poistettaisiin rankipisteistä olisivat kilpailujen pisteet 80.00 ja 79.21.

Todellisia tilanteita

Vastaavia vertailuita voidaan tehdä myös kilpailuista, joissa E-sarjaan valikoitujen ulkopuolelle jääneet muodostavat hyvätasoisen A-sarjan. Seuraavassa on tehty vertailua siitä, millaisilla suorituksilla on saavutettu 80 pistettä. Vertailtavat kilpailut ovat Suunto Games 1. päivä, Fin5:n 1. päivä ja Lynxin kansallinen. Fin5:n yhteydessä juostiin MM-katsastukset, kahdessa muussa Huippuliigaa.

Tuloksista on listattu voittajat ja ne kilpailijat, jotka ovat saavuttaneet noin 80 pistettä. E-sarjasta on poimittu myös se tulos, jonka aikaero 80 pistettä saaneeseen kilpailijaan on sama kuin A-sarjan 80 pistettä saavuttaneen kilpailijan ero kärkeen. Fin5:n ensimmäisenä päivänä juostulla MM-katsastuksen keskimatkalla oli 3 % korotus pisteisiin. Suluissa ovat pisteet ilman korotusta. Tuloksiin merkityistä vertailuajoista voi päätellä kilpailun kärjen tasaisuutta. Matkoja ei ole merkitty, eikä kilometrivauhteja laskettu, koska kilpailujen A- ja E-sarjojen profiilit eivät ole olleet keskenään vertailukelpoisia.

Suunto Games 1. päivä (5053)

H21E (52 kilpailijaa)

 1. Muukkonen     40.13
    vertailuaika  42.06  +1.53
15. Liuha         45.09  +4.56  85,73
24. Virtanen      46.58  +6.45  80,14

H21A1 (73 kilpailijaa)

 1. Boström Mi.   43.40         84,66
    vertailuaika  44.03  +0.23
 8. Töyrylä       45.31  +1.51  80,03

H21A2 (58 kilpailijaa)

 1. Poutiainen    43.10         85,64
    vertailuaika  44.09  +0.59
 8. Joensuu       45.10  +2.00  80,34


Fin5 1. päivä (5083)

H21E (43 kilpailijaa)

 1. Lakanen       35.33
    vertailuaika  36.35  +1.02
10. Haldin        38.32  +2.59  91,05  (88,40)
11. Harju         39.16  +3.43  89,04  (86,45)
18. Turtinen      41.21  +5.48  82.46  (80,06)
21. Lindeqvist    42.06  +6.33  80,12  (77,79)

H21A (94 kilpailijaa)

 1. Sorvisto      41.39         86,07
    vertailuaika  43.05  +1.26
 7. Bäckman       44.12  +2.33  80,32


Lynx (5120)

H21E (34 kilpailijaa)

 1. Lakanen       39.07
    vertailuaika  39.37  +0.30
10. Martomaa      41.58  +2.51  86,88
17. Lehtonen      44.04  +4.57  80,00

H21A1 (49 kilpailijaa)

 1. Hautala       46.13         84,09
    vertailuaika  47.38  +1.25
 4. Levijoki      48.17  +2.04  79,74

H21A2 (48 kilpailijaa)

 1. Suuronen      44.24         85.43
    vertailuaika  46.22  +1.58
 4. Hautala Jari  46.59  +2.35  79.96

Rankipisteitä voi hakea SSL:n rankikyselystä. 
Kilpailunumerot kilpailuiden otsikoiden perässä.

Kahden eri kilpailun tulosluetton vertaileminen keskenään on sinänsä arveluttavaa puuhaa. Aina voidaan kuitenkin kysyä, olisiko Suunto Gamesin A-sarjoista oikeasti löytynyt 16 suunnistajaa, jotka olisivat eliittisarjassa suunnistaneet 24 joukkoon? Loput pohdinnat saa jokaienen toteuttaa tahollaan.

Kiistatonta faktaa on kuitenkin se, että E-sarjassa ajan kasvaessa pistemäärät laskevat nopeammin kuin A-sarjassa. Tämä johtuu siitä, että osaanottajat ovat tasaisempia ja näin erot suhteessa osaanottajamäärään muodostuvat pienemmiksi. Nopeasti ajateltuna koko sijoitukseen perustuva vähennys tuntuu tarpeettomalta ja teennäiseltä.

Sijoitusvähennys kokonaan pois?

Jos vertaillaan kahta kilpailua, joiden ainoa ero on lähtijälistassa, ei sijoitusvähennyksellä ole mitään perusteita. Tai eihän kilpailijoiden pisteiden pitäisi parantua, jos tuloslistan loppuun lyödään 60 turistia. SM-yössähän sijoitukseen perustuva vähennys on käytännössä pienempi kuin esimerkiksi SM-normaalimatkalla, vaikka sijoituskerroin on kaksinkertainen, koska lähtijöitä on yli 150.

Jos vertaillaan kahta kilpailua, joissa kilpailijat ovat samoja, mutta radan fyysinen ja taidollinen vaativuus erilaisia, on sijoitusvähennyksen käyttäminen perusteltua. Fyysisesti ja taidollisesti vaativalla radalla erot kasvavat todennäköisesti suuremmiksi kuin helpommassa maastossa juostussa kilpailussa. Vertailtaessa kahden eri kilpailun tuloksia keskenään sijoitus kertoo kilpailijoiden osaamisesta yhtä paljon kuin aikaero kärkeen. Tässä tullaan myös jossain määrin arvotuskysymysten eteen: Jos SM-kilpailuissa häviää voittajalle kymmenen minuuttia, muuttaako suorituksen hyvyyttä se, onko tuloksissa kymmenes vai kolmaskymmenes?

Asiaa pintapuolisesti ajateltuani olisin valmis kannattamaan seuraavanlaista ehdotusta. Sijoitusvähennyskerroin muutettaisiin riippuvaiseksi kilpailijoiden lähtöpisteiden hajonnasta. Todennäköisyyslaskennan opinnoista on kulunut jo sen verran aikaa, etten suoralta kädeltä osaa sanoa, mikä hajontamenetelmä tehtävään parhaiten sopisi. Keskihajonta ei ole sopiva, koska se painottaa liikaa ääritapauksia. Tässä tapauksessa olisi tärkeämpää mallintaa massan hajontaa ja jättää yksittäiset suuret hajonnat pienemmälle painoarvolle.

Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että sijoitus vaikuttaisi rankipisteisiin sitä vähemmän mitä tasaisempia kilpailijat olisivat.

Tämän ainoa vaikutus kuitenkaan ei olisi se, että E-sarjan kilpailuista saisi entistä parempia pisteitä. Mikäli muutoksen jälkeen sijoitusvähennyskerroin tavallisissa kilpailuissa olisi luokkaa 0,08-0,16, eli keskimäärin hieman nykyistä pienempi, parantaisi se rankilla sijalla n olevan kilpailijan vertailupistemäärää. Vaikutus selvästi kärjen takana oleviin kilpailijoihin olisi suurempi kuin lähellä kärkeä oleviin. Tätä kautta huonompitasoisten kilpailujen vertailupistemäärät nousisivat ja vaikka kovatasoisissa kilpailuissa sijalle n päätynyt saisi aiempaa parempia pisteitä, saisivat myös A-sarjan kilpailijat paprempia rankipistitä.

Lopetetaan ennen kuin on myöhäistä

Tämä kaikki saattaa kuulostaa monimutkaiselta. Ja vaikka teorian tasolla asian ymmärtäisikin, saattaa oman prosessorin laskentakapasiteetti tulla vastaan ennen kuin periaatteen toimintaa on ehtinyt kunnolla mallintaa.

Mutta jalat maassa, pää pilvissä. Ehkäpä tällaisen ajatusleikin esittäminen formaalisti ja sen toimivuuden todistaminen aukottomasti ei ole tarkoituksenmukaista. Saattaa olla jatkossakin parempi, että myös metallimiehet ymmärtävät, mitkä tekijät rankipisteisiin vaikuttavat. Jos olisin luonut rankikaavasta prototyypin ja simuloinut sen toimintaa muutamalla tämän vuoden kilpailulla, saattaisi muutosten ymmärtäminen käytännössä olla helpompaa, itsellekin. Mutta luulenpa, että rankikaavan päättymättömän hiomisen sijasta loppuviikon voisi käyttää myös johonkin hyödylliseen, kuten opiskeluun.

Vaikka tuskinpa tällaisella uhoamisella tulee opiskeltua sekuntiakaan enempää kuin ne vähimmäistunnit.

Ei kommentteja    ::    Kommentoi