Tuomo Mäkelä

Tieni taitoniekaksi: Liikennevaloissa

Syksy piiskaa vettä asvalttiin. Katuvalot piirtävät helminauhan tumman taivaan alle. Tuuli huojuttaa puita, joiden ääriviivat peittyvät jo varjoihin.

Nuori mies kääntyy ohikulkutielle. Hän manaa pyyhkijöitä ja painaa kaasua. Kaksi henkilöautoa vaeltaa vastaantulijoiden kaistaa, mutta tie edessä on tyhjä. Nuori mies ajaa ylinopeutta. Se ei tunnu hänestä rikolliselta, pelkästään luonnolliselta. Minnekään hänellä ei ole kiire. Somerontien liikennevaloissa palaa kääntyville punainen. Nuori mies laskee, ettei maksa vaivaa koukata moottoritielle ja jatkaa suoraan.

Punaisten perävalojen ketju lähestyy edestä päin. Nuori mies nostaa jalan kaasulta. Nyt on turha kärkkyä, ohituskaista alkaa vasta kaupungin ulkopuolelta. Edessä rekan keula saapuu seuraavalle risteysalueelle ja kuin käskystä, vihreä valo sammuu ja sen alla keltainen syttyy palamaan.

Liikennevalojen antaman informaation saapuessa nuoren miehen aivoihin, hän harkitsee seuraavaa liikettä sekunnin murto-osan.

Sekunnin murto-osa tuntuu helposti lyhyeltä ajalta, mutta todellisuudessa sekunnin murto-osassa ehtii tapahtua paljon asioita. Ja ennen kaikkea sekunnin murto-osassa ehtii ajatella paljon asioita. Nuoren miehen kannalta tämä on hyvä asia, sillä nyt hänelle ei voida tarjota sekunnin murto-osaa enempää aikaa harkita.

Nuorella miehellä on kaksi vaihtoehtoa: vasen ja oikea. Vasen vaihtoehto tarkoittaa jarrua, jonka valitessaan nuori mies pysäyttäisi autonsa liikennevaloihin. Oikea vaihtoehto on kaasu, jonka käyttäminen merkitsee välitöntä risteysalueen ohittamista, mutta johtuen nuoren miehen etäisyydestä risteykseen, tämä voi tapahtua vasta punaisen valon palaessa.

Nopeasti ajateltuna vasen vaihtoehto sisältää runsaasti huonoja elementtejä. Nuoren miehen odottaessa risteyksessä valon vaihtumista takaisin vihreäksi edellä kulkeva autojono ehtisi niin kauas, ettei sen ohittaminen seuraavalla ohituskaistalla olisi mahdollista. Ohituskaistan jälkeen rekan takapuskuri tulisi nopeasti vastaan ja nuori mies joutuisi tyytymään seuraavalle viiden kilometrin osuudelle suunniteltua alhaisempaan nopeuteen. Tämä merkitsisi myös sitä, että moottorintien kautta ajaminen olisi ollutkin nopeampi vaihtoehto.

Oikea vaihtoehto houkuttelevuudestaan huolimatta sisältää useita riskejä. Mikäli risteysalueen kupeessa kärkkyykin poliisiauto, saattaisi punaisia päin ajaminen merkitä rahallisen menetyksen lisäksi juttutuokiota Mondeon takapenkillä, jona aikana edellä menevä rekka karkaisi kauas horisonttiin. Vielä huonommassa tapauksessa sivulta lähtevä auto kiihdyttäisi nuoren miehen ajokin kylkeen, mikä merkitsisi suuria menetyksiä niin rahassa kuin ajassa mitattuna. Kaikkein huonoimmassa tapauksessa joku skootterikuski koukkaisi suoraan nuoren miehen eteen, jolloin tapahtumasta jääneet henkiset traumat saattaisivat ylittää sinänsä mittavat ajalliset ja rahalliset tappiot.

Nuori mies on lähes varma, ettei oikea vaihtoehto johtaisi kolariin ja ettei poliisiauto ole osunut tälle risteysalueelle samaan aikaan hänen kanssaan. Mutta nuori mies jollain tasolla ymmärtää, ettei kysymys ole onnistumisessa tässä yksittäistapauksessa, vaan onnistumisesta kymmenissä jopa sadoissa peräkkäisissä risteyksissä vastaavien pohdintojen noustessa pintaan.

Rekkakuski sai mahdollisuutensa ja käytti sen. Jos tämä tilanne johtaa siihen, ettei nuori mies pysty ohittamaan rekkaa seuraavalla ohituskaistalla, on se kokonaisuuden kannalta hyvin pieni asia. Nuoren miehen ajokki, vaikkei Ferrariin ole verrattavissa, rökittää rekat nopeudessa mennen tullen. Näiden liikennevalojen ja Helsingin välillä tulee nuorelle miehelle kymmeniä tilaisuuksia ohittaa rekka, mutta epäonnistumalla tässä tilanteessa tulevat mahdollisuudet voivat kadota tuhkana avaruuteen.

Nuori mies jarruttaa terävästi ja pysäyttää autonsa juuri liikennevaloihin. Entä jos liikennevalot eivät olekaan kertomassa, koska jarrua kuuluu painaa? Osaisiko nuori mies silloin pysäyttää ajokkinsa oikeina hetkinä?

Ei kommentteja    ::    Kommentoi