Tuomo Mäkelä

Kevätspesiaali 2003: 4. SM-pitkä 1999 H18

Paljon on uralla tullut hätäiltyä, niin myös vuoden 1999 SM-pitkillä.

Olin toisena vuonna 18-sarjassa eräänlainen nouseva tekijä. Koskaan en ollut oikeasti pärjännyt, mutta fysiikka alkoi olla siinä kunnossa, että mahdollisuuksia oli vaikka minne. Ehkä janosin menestystä liikaa ja unohdin asioista olennaisimman, suunnistuksen.

Lähtöalueella minulle oli osunut paikka Mäkisen Vesan vierestä. Todettiin jo ennen lähtöä, että alku on sama. Sitten mentiin. Tuntui, että muut lähtivät aika hiljaa. Vesku veti vieressä. Lähdin polulta metsään. Sitten ajatus katkesi. Tai se loppui.

Muut kaikkosivat vähitellen ympäriltä. Jonkun rastinkin näin, muttei se ollut oma. Juoksin, pysädyin, yritin saada kiinni, juoksin, pysähdyin... Kompassiin en paljoa tainnut vilkuilla. Sen muistan, että jollain ojalla seisoin. Siitä olisi pitänyt oravanpolkulaisenkin saada kiinni. Muistaakseni onnistuin päättelemään olevani rastin pohjoispuolella, vaikka siellä oja kulki eri suuntaan.

Lopulta tulin taas jollekin rastille. Ei täsmää. Hei mutta... tämähän on kymppirasti! Mitä ...tua!?!

Leima ruutuun ja kohti ykköstä. Järvi alkaa paistaa. Oho, ei aivan suunta täsmännyt. Ympyrässä tuli vielä pieni koukku.

Arvioin, että olisin jäänyt kymmenen minuuttia. Se arvio taitaa olla alakanttiin, niin paljon sentään tuli seisoskeltua ja ihmeteltyä matkan varrella. Vielä siinä vaiheessa uskoin menestymismahdollisuuksiini. Kakkosta haravoin vajaat viisi minuuttia. Siihen loppui usko, mutta läpi tultiin.

Maalissa Vesku sanoi, että oli ollut ykkösellä Parkkisen Jarnon kanssa samaan aikaan. Jarno voitti kisan. Onneksi nykyään osaa jo rehellisesti peesata. Nurmen Samikin kertoi nähneensä minut. Olin kuulemma seissyt järven rannalla kaislikossa ja pyöritellyt karttaa. Hetken kelasin. Sami hieman tarkensi ja tilanne alkoi hahmottua. Siinä ojalla olin ollut aivan järven vieressä. En tosin ollut huomannut koko järveä. Olikohan vähän kiire?

Ei kommentteja    ::    Kommentoi