Tuomo Mäkelä

A little bit ...tu

Costa Calida WRE 25.2.2006

K-1: En ymmärrä kartasta paljoakaan, joten vedän suoraan. Lippu tulee nätisti vastaan.
1-4: Kaksi rastinottoa pyöreässä rinteessä persiilleen. Kylkeen yksi puolen minuutin ajatuskatkos välillä.
4-5: Rastilta lähdettäessä näen Australian maajoukkuepaidan leimaavan rastilla. Päättelen paidan kantajaksi neljä minuuttia perään lähteneen Oli Johnsonin. Siirryn kapeassa ojanotkossa siististi sivuun antaakseni tietä. Ketuttaa aika huolella.
5-10: Totean vauhdin sopivan leppoisaksi. Annan kymmenen sekuntia siimaa ja tarkkailen suunnistustyöskentelyä taustalta. Rastit tulevat nätisti vastaan.
10-11: Lähden huvikseni tekemään omaa reitinvalintaa mäen yli Olin kiertäessä. Lasken mäen takana eroksemme vajaat puoli minuuttia ennen kuin kadotan Olin paidan näkökentästäni. Yritän laittaa loikkarin silmään, mutta rinne on sikäli skeidaa, että joudun tyytymään perinteiseen rymistelyyn.
11-12: Saan Olin selän näkyviin ja stabiloin eroksemme hyväksi havaitut vajaat kymmenen sekuntia.
15-16: Arvioin kiertovalinnan nopeammaksi, mutta Oli lähtee puskemaan mäen yli. Lasken kilpailun lopputuloksen odotusarvon paremmaksi, jos seuraan kiltisti Olia. Jälkikäteen totean Mädin luukuttaneen ympäri 50 sekuntia nopeammin.
19-20: Suunnittelen ottavani hieman roolia ja juoksen Olin rinnalle. Tiellä Oli kiristää ja luonnonlakien sanelemana jään tarkkailemaan tilannetta taustalta. Rastivälin lopussa pudotan tielle Olin puskiessa rinteeseen. Rastilla olen yksin, suurin piirtein puoli minuuttia edellä seuralaistani.
21-22: Maasto on skeidaa ja pudotan puutarhaan, vaikka optimireitinvalinta kulkee pitkin rinnettä. Vedän puutarhan reunasta kohti rastia. Rasti on kivien väli puoliavoimen reunassa. Näen puoliavoimen reunan ja kiviä. Lippu on kahden kiven välissä. Todellisuudessa leimaan kaksi käyrää liian alhaalla rastiympyrän reunalla.
22-23: Tulen lyhyellä välillä selvästi liian alas notkoon. Otan pienen ihmettelyn saattelemana itseni kiinni ja juoksen rastille. Enhän ole ennenkään osannut suunnistaa tällä kartalla.
23-24: Jarruttelen ihmetelläkseni kasvillisuuskuvauksia rinteessä lähestyessäni rastikiveä. Oli ajaa takaa kiinni ja annan hänen viedä minut rastille.
24-27-M: Leimaan kahdella rastilla edellä, mutta viimeiselle mennessä Oli vetää parempaa linjaa ja karkaa edelle. Hän menee maaliin tullessa kärkeen.

Leimantarkastuksessa setä sanoo ok:ta, mutta rastiväliaikaliuskasta löydän rastinnumero 22 kohdalta kolme viivaa. Maistelen suussani kaikkia tuntemiani kirosanoja, mutta puhdas pettymys vie voiton.

* * * * *

Odotin hyvää kilpailua, mutta petyin nopeasti, kun huomasin, etten osannut suunnistaa. Pyöreissä rinteissä en osannut ottaa oikeita tasoja, pitää suuntaa tai rinnekulmaa, jotta rastit olisivat tulleet nätisti vastaan. Toisaalta puutarhakikkailussa karttaan oli työnnetty niin paljon epäolennaisia karttamerkkejä, että rastinotoissa olennaisen oivaltaminen ei tahtonut onnistua. Ainoastaan saatoin olla tyytyväinen siihen, että se vauhti, millä Oli Johnson tuli kilpailussa toiseksi ei todellakaan tuntunut miltään ihmeelliseltä.

Ilman hylsyä minun olisi ollut helppo unohtaa ne vaiheet, jotka olisivat siivittäneet minut kilpailussa seitsemännelle tilalle, mutta nyt hylkäys alleviivasi niitä tosiasioita, jotka olisin halunut unohtaa. Toki, Suomessa ratamestari ei olisi laittanut yhtä lähekkäin rasteja vastaaviin pisteisiin ja toisaalta, jos olisin katsonut koodin tai paikassa ei olisikaan ollut rastia, olisin todennäköisesti saapunut maaliin samassa ajassa, mutta ilman hylsyä.

Tavallaan hylsyn takia minua harmitti, koska kaikki väärinpäin kääntyneet ajatukset oli helppo työntää sen syliin. Mutta käytännössä se oli kokonaisuus, mikä minua harmitti. Ja siinä kokonaisuudessa hylsy oli, ellei virheistä pienin, niin ainakin helpoiten pitkässä juoksussa korjattava.

* * * * *

Kävelen pää alhaalla autolle. Max tulee vastaan ja totean pysähtymättä: "A little bit ...tu". En todellakaan starttaa sunnuntain kilpailuun.

Kommentoi

ei se aina osu.

tou - 10.3.2006 klo 20.09