Tulin Kalevan avauksesta kolmantena. Se johtui pitkästä hajonnasta. Olin sitä ennen kärjessä. Mädi kiitti ankkuripätkällä sisäkaarteesta ja nosti meidät palkintorahoille. Aina se lämmittää.
Mutta vaikka lauantaina kärkiletkassa roikuinkin, suunnistin epäsujuvasti ja olin hapoilla. Sprintin seitsemäs sija yllätti.
Kilpailu tuntui etukäteen vaikealta. Yleensä hyydyn sprinteissä viimeistään kahdeksan minuutin kohdalla ja nyt oli luvassa selvää ylimittaa sekä isoa penkkaa. Mielestäni lähdin rauhassa, olin hyppyrimäellä hapoilla, mutta silti nakutin rastiväleillä tasaisesti kymmenen joukkoon. Se oli suurin yllätys.
Mutta tuloksesta kai pitää kuitenkin muistaa kiittää hyvää suunnistusta. Suunnistin hieman eri tekniikalla kuin millä olen sprinttejä aika ajoin ryssinyt. En edes yrittänyt aukoa karttaa silmäilläkseni tulevia välejä, vaan keskityin tekemään sen, mikä oli työn alla mahdollisimman virheettömästi ja sujuvasti. Katsoin seuraavaa väliä vasta, kun tuleva lippu iskeytyi näkökenttään. Luotin siihen, että pystyn nopeasti löytämään riittävän hyvät valinnat. Seitsemännellä rastilla työnsin sitten sormen pariksi sekunniksi suuhun tehdäkseni väärän valinnan, mutta se olikin ainoa selvä pysähdys koko radalla. Pariin reitinvalintaan jäi muutenkin hiomista, mutta niin taisi jäädä monella muullakin. Ei kannata olla turhan harmissaan.
Viikon päätavoite oli kuitenkin pitkällä matkalla. Kilpailu oli tavanomainen: toivoin parempaa suoritusta, mutta olin silti tulokseen, yhdenteentoista sijaan, tyytyväinen.
Harvoin tulee oltua parin minuutin virheisiin tyytymätön, kun kontekstina on pitkän matkan kilpailu. Tällä kertaa rata oli kuitenkin niin helppo, että jopa omilla navigointitaidoilla olisi minuutti todellakin saanut riittää. Muutenkin rastiväliajoista olin havaitsevani, että tietty sujuvuus tai suoraviivaisuus olisi paikka paikoin ollut tarpeen.
Fyysisesti päivä lähti hyvin käyntiin, mutta aloin hyytyä luvattoman aikaisin jo ennen perhosia. Suovälit tuntuivat todelliselta tervan juonnilta, mutta todellisuudessa notkahdus suhteessa kärkivauhtiin johtui virheistä. Toisen juomarastin pari mukia vettä osoittautuivat varsinaiseksi taikajuomaksi ja loppumatka tuli jälleen mukavasti. Ehkä osuutensa oli myös suopohjan vaihtumisessa nopeaksi mäntykankaaksi.
Vaikka yhdestoista sija olikin viimevuotisia pitkän matkan sijoituksia parempi, ei ero kärkeen ollut merkittävästi pienentynyt. Viime vuonna Kainuun MM-katsastuksissa jäin 1.40:n kilpailussa 9.30 kärkeen. Nyt 1.20:n kilpailussa 6.30 kärkeen. Jos tähän kilpailuun olisi laitettu 20 minuuttia matkaa lisää, olisi ero ollut todennäköisesti kahdeksan minuutin paikkeilla. Onhan se pientä edistystä, mutta minun puolestani lisää voitaisiin konkretisoida elokuun MM-katsastuksissa.
Keskimatka ei varsinaisesti kuulu bravuureihini, joten olen 18. sijaan tyytyväinen. Toki on myönnettävä, että Kainuun eliittisarjassa oli nyt poikkeuksellisen paljon turisteja mukana, joten hyvän sijoituksen saaminen oli kenties tavanomaista katsastusta helpompaa.
Ratahan oli aivan perseestä; sadistinen, mutta suhteellisen helppo. Mutta ei sillä, ettenkö olisi koukkua ottanut. Tosin oikeastaan vain kolmanneksi viimeisellä, jossa luin osin ratapainatuksen hämäämänä käyriä väärinpäin. Se maksoi neljä sijaa. Toki myös kisan pisin väli kuudelletoista olisi saanut luvan sujua paremmin.
Sykkeet olivat koko viikon alhaalla ja keskimatkalla oli havaittavissa, että kierrokset loppuivat kesken. En varsinaisesti ollut edes puhki urakan jälkeen. Sama ilmiö korostui viimeisenä päivänä. Turoiltuamme Pipon kanssa ykköstä sai Efimov meidät kiinni. Siinä menimme sitten jonossa, kunnes lopussa jäin huonolla viivalla viisi sekuntia. Pipo lisäsi etumaastossa vauhtia, enkä saanut enää selkiä kiinni. Ennakko-odotuksiin nähden kymmenes sija oli kuitenkin erinomainen.
Viimeisenä päivänä maksimi syke oli 11 pykälää sprinttiä alempana, syksyn mattotestiin jäi matkaa kevyet 26 pykälää. Näkisin, että oikealla harjoittelulla olisi kuukaudessakin varaa nostaa tuloskuntoa selvästi.
q:n kommentti oli selvästikin ironinen versio omastani!
Nelonen - 11.7.2007 klo 16.45
Arvon konsultit, nyt yhdenmukaisuutta vinkkeihin. Eihän tässä nyt tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä.
mäksä - 11.7.2007 klo 9.03
Nyt vaan törkeetä satsia koneeseen. Määrää, määrää, tehoja, karkkilakkoa, olutlakkoa jne.
q - 10.7.2007 klo 14.30
Jotenkin musta tuntuu, että maltti olis valttia. Lähiaikojen harjoittelussa ja tulosodotuksissa.
Vaikka me odotetaankin sulta jättipaukkua ihan koska tahansa, niin älä anna sen vaikuttaa...
Nelonen - 9.7.2007 klo 23.56