Tuomo Mäkelä

45 minuuttia virhettä

Pyörittelin ennen viikkoa, että sopiva tavoite O-Ringenin elittiin olisi 30 parhaan joukkoon. Tavoitteen epärealistisuus alkoi hahmottua ensimmäisen päivän viidennellä rastilla. Kyseessä oli myös viikon viides pummi, jonka jälkeen viikon kokonaisvirhemäärä kasvanut jo 10 minuuttiin.

Vitosrastin jälkeen, kun viimein lopetin pummaamisen, jouduin myös myöntämään, ettei juoksukaan kulkenut. Jäin ensimmäisenä päivänä kärjelle 22 minuuttia ja olin 102. Tästä olisi hyvä parantaa, ajattelin.

Seuraava päivä meni vielä huonommin. Lohdutuksekseni itselleni jouduin myöntämään, etteivät kaikki virheet johtuneet siitä, että olisin suunnistanut huonosti, vaan että en suunnistanut. Melkoista roiskimista meno paikoitellen oli.

Kolmanteen päivään lähdin murentuneella itseluottamuksella, mutta parempaan tähdäten. Pummasin ykköstä kolme minuuttia, kun usko loppui kesken 60 metriä ennen rastia. Se oli tietysti vasta alkua, sillä kokonaisuudessaan virhettä kertyi varovasti arvioiden 13 minuuttia. Lisäksi lopussa tummuin, eikä juoksu edelleenkään kulkenut, joten nöyrryin jälleen kärjelle tutut 22 minuuttia.

Neljäntenä päivänä suunnittelin lähteväni lenkkitossujen ja kameran kanssa retkeilemään, koska isovarpaani oli tulehtunut yöllä. Unohdin kuitenkin numerolappuni majoitukseen ja kun infotädin kanssa käymäni neuvottelun päätteeksi luovutin 50 kruunua uuden numerolapun vastineeksi, päätin laittaa nastarit jalkaan. Hahmottelin itselleni jo huomattavasti maltillisempaa tavoitetta 100 parhaan joukkoon sijoittumisesta (ensi kertaa viikon aikana), mutta tämäkin tavoite osoittautui varsin epärealistiseksi, sillä kovin rentoja askeleita en pystynyt jalalla ottamaan. Positiivista kuitenkin oli, että viikon yli minuuttisten pummien summa kasvoi vain yhdellä viiteentoista.

Perjantaina varvas oli jo kunnossa. Ympärillä lähti mukavasti porukkaa ja ajattelin alkumatkan tulla kiltisti muiden mukana ? olin kuitenkin viikolla löytänyt ykkösen vasta kerran suoraan. Suunnitelma mureni omaan mahdottomuuteensa jo ensimmäisillä sadoilla metreillä. En juossut kovaa, enkä sooloillut pahasti, mutta jonnekin muut jäivät. Kunnes leivoin rastia puolitoista minuuttia. Jäin välillä yli kolme minuuttia, joten aika hiljaa tosiaan menin. Seuraavalla välillä sitten seurailin muita. Kannatti. Nyt muiden mukana pummasin rastia vain minuutin. Rastilla Niklas Å Wrane sai kahdella minuutilla kiinni. Otti päähän huolella.

Seurailin pari lyhyttä väliä Wranen työskentelyä, jonka aikana kävi nopeasti ilmi, ettei kaveri kovin ahkerasti ollut lenkillä käynyt. Vitosvälillä siirryin keulaan ja sainkin edetä välin yksin. Kunnes leivoin taas rastia minuutin. Ja Wrane adjutantteineen sai kiinni. Rata oli vasta aluillaan ja olin antanut jo päivän nopeimmille seitsemän minuuttia siimaa. Vanhalla mallilla oli homma siis edelleen.

Seiskavälillä siirryin taas letkan keulaan. En tosin pitkäksi aikaa, sillä lisättyäni vauhtia olin pian taas yksin. Otin idioottivarman reitinvalinnan ja mietin, että nyt en voi pummata rastia, koska itsetuntoni ei enää kestä sitä, jos Wrane saa minut kiinni. Tulin lopulta rastille epävarmasti pysähdellen, mutta suoraan. Paria seuraavaa rastia toki koukkasin, mutta niin vähän, ettei se koko viikon konkurssissa juuri tuntunut. Sen jälkeen meni hetken paremmin.

Olin seiskalla saanut Jakob Lööfin kiinni. Emme sen jälkeen olleet yhdessä juosseet, mutta pitkällä välillä kolmelletoista Lööf tuli hieman paremmalla viivalla eteeni. Lööf veti hyvää vauhtia, eikä yhtään olisi tehnyt mieli kiristää. Puolen minuutin koukun jälkeen löysin Lööfin perässä rastille ja kun hän jätti juomarastin mukit väliin, oli eroa hetkessä 20 sekuntia. Olin kuitenkin ennen kisaa uhonnut voittavani kirikamppailun, jos sellaiseen päädyn. Jos olisin antanut selän karata, olisi se ollut rintamakarkuruutta, vielä tappiotakin häpeällisempää.

Parin mutkan oikomisen jälkeen sain Lööfin kiinni ennen toiseksi viimeistä. Ihan (meidän tasolle) hyvää vauhtia oli juostu pidemmän aikaa, joten melko hapokasta meno oli molemmilla. Iskin kuitenkin toiseksi viimeisellä elämän peliin (Ja kyllä! Olin välillä viimeiselle jopa nopeampi kuin yksikään maailmancupin kaveri. Siis rastivälin maailman paras!) ja jatkoin samalla adrenaliinilla vielä loppusuoralle. Voitin kirin selvästi, koska Lööf luovutti kai heti alkuunsa. Ehkä parempi niin, koska hitusen taisin viitoituksella hyytyä. Ties vaikka olisin homman tosipaikassa hävinnytkin.

Viimeinen päivä oli viikon selvästi paras ja viikon koettelemusten jälkeen olin päivän tulokseen jopa tyytyväinen. Olin 35., pummasin viisi minuuttia ja jäin yhdeksän ja puoli minuuttia kärkeen. Eihän se loistavalta kuulosta.

Koko viikolla olin 85. 74 minuuttia jäin kärjestä ja puoli tuntia 30. sijasta. Toki, pummasinkin viikolla ehkä 45 minuuttia ja neljäntenä päivänä annoin varpaan takia 10 minuuttia tasoitusta, mutta melko tukkoista juoksu oli. Parhaimmillaankin keskisyke oli 10 pykälää tavanomaista kilpailua alempana. Toisaalta, jos joku päivä olisi mennyt hyvin, olisi puristustakin voinut löytyä paremmin.

3. päivän kartta osa 1 ja osa 2
5. päivän kartta
O-Ringenin kotisivut

Ei kommentteja    ::    Kommentoi