@tuomomakela
Tuomo MäkeläUneton
Kun keskiviikkoaamuna heräsin kitalaki tahmeana ja hiipivä päänsärky ohimollani, en voinut väittää nauttineeni elämäni pisimpiä yöunia. Koko seuraavan päivän yritin toteuttaa riippuvuudenomaista pakkomiellettäni olla tehokas, mutta väsymys ja edellispäivän pikkujoulujen arvet elimistössä eivät antaneet minun onnistua.
Sammutettuani illalla kannettavan virtalähteen odotin unen vievän minut nopeasti mukanaan. Olin väärässä. Pyörin sängyssä pitkään silmät ummessa miljoonat ajatukset päässäni väsymättöminä risteillen. Aamulla heräsin kellon soittoon silmät vielä unta pyytäen.
Seuraavana iltana sama kuvio toistui, mutta en halunnut antaa itseni kärsiä hiljaa päämäärättömästi valvoen. Otin kännykän lattialta ja sen taskulampun valossa lähdin metsästämään karttaa, jonka avulla saisin ajan kulumaan.
Käteeni osui mystinen taideteos, jonka päivitetyllä versiolla tultaisiin juoksemaan seuraavan vuoden Tiomila. Kartan sini-vihreä hehku ei saanut minua innostumaan ja käyrien pelkistetyt muodot lähinnä hämmensivät minua. Päätin yrittää lähestyä karttaa joku toinen kerta, mahdollisesti huomattavasti sekavammassa mielentilassa. Laskin kartan lattialle ja lähdin etsimään jotain helpommin avautuvaa vaihtoehtoa.
Karttamuovin kiilto huoneen nurkassa paljasti sieltä löytyvän uutta purtavaa. Poimin taitetun muovikotelon käteeni ja siitä löytyi kartta, joka kuvasi Porvoon Virvikin Golf-kenttää ympäröiviä metsiä.
Kartan reunassa luki SM-keskimatka, mutta painettuna sekin. Oma aktiivisuuteni oli ollut syyskuussa niin suurta, etten ollut edes reittiä jaksanut karttaan raapustaa. Nollasin ajatukseni ja lähdin käymään rataa läpi. Yritin katsoa, miten rastivälit juoksisin, miten rastit ottaisin ja mitä väleillä lukisin.
Rata vaikutti helpolta. Suunnistustehtävät olivat tavanomaisia ja jatkuvasti löytyi jotain selkeää luettavaa. Muutamalla välillä jouduin hieman miettimään, mistä välejä juoksisin.
Rataa läpi käydessäni muistikuvia kilpailupäivältä oli palautunut jo mieleeni. Kun tarkemmin kertasin kilpailua, muistin hyvin, mistä olin juossut, mitä olin lukenut ja missä pummannut. Verratessani omaa suoritusta niihin ajatuksiin, joita radasta minulle nyt muodostui, en todellakaan ihmetellyt, miten olin silloin saanut leivottua monta minuuttia virhettä.
Hetkeksi masennuin ajatellessani, kuinka huonosti todella olin suunnistanut, mutta nopeasti käänsin ajatuksen päälaelleen: jos todella omastakin mielestäni osasin suunnistaa huomattavasti paremmin, niin miksi en todella voisi tehdä niin tulevaisuudessa.
En voi väittää, että ajatukseni olisi ollut mitenkään ainutlaatuinen, mutta sen keksiminen on kerta toisensa jälkeen aina yhtä hauskaa. Sykkeen lyödessä alta kuuttakymmentä on hemmetin helppo huudella. Jos vain alkuun yrittäisin käydä sen verran lenkillä, ettei unta tarvitsisi odottaa. Loput odotukset on parempi siirtää toiseen kertaan.
Eihän se ehkä niin vaikeaa ollut, vaikka yleisellä siisteydenpidolla olenkin yrittänyt luoda lisää haastetta.
mäksä - 19.12.2008 klo 10.31
"taskulampun valossa lähdin metsästämään karttaa,,, lähdin etsimään"
kuinka ison kämpän olet oikein hankkinut meidän lisenssirahoilla kustannetun web-ohjelmointi imperiumin tuotoilla ja opintotuilla kun siellä voi tuollaisia operaatioita tehdä?
no huh huh neliöitä piisaa - 18.12.2008 klo 13.06