Tuomo Mäkelä

Sprinttisuunnistus á la mäksä, osa 3: Suunnistuksen rytmi

Sprinttitekniikkajuttusarja on edennyt jo lähes puoleen väliin, mutta vielä ei ole päästy itse suunnistustekniikan käsittelyyn. Etukäteisvalimistautumisen hyöty saattaa tuntua marginaaliselta, mutta koska sprinttisuunnistuksessa aikaerot ovat marginaalisia, muuttuu marginaalinen hyöty usein tulosluettelossa hyvin konkreettiseksi.

Sprinttisuunnistustekniikan ytimessä on suunnistuksen rytmi eli valinnat siitä, milloin keskitytään käsillä olevaan suunnistustehtävään ja milloin luetaan rataa eteenpäin. Menestyksekäs sprinttisuoritus on ennen muuta virheetön, joten kunkinhetkisen suunnistustehtävän suorittaminen on aina nokkimisjärjestyksessä ensimmäisenä. Kuitenkin menestyminen sprinttisuunnistuksessa vaatii myös sujuvuutta, mitä ei ole mahdollista saavuttaa, ellei rataa ehdi lukemaan eteenpäin. Olennaista sprinttisuunnistustekniikassa on ymmärtää, milloin rataa voi avata eteenpäin ja keskittyä valintojen tekemiseen seuraaville väleille.

Perussääntönä radan lukemisesta ennakkoon voidaan sanoa, että jos edessä näkyy kohde, minne ollaan juoksemassa, voidaan rataa lukea eteenpäin. Usein on myös eduksi, jos tiedossa on lisäksi, mitä edessä näkyvän kohteen jälkeen tehdään. Kuulostaa yksinkertaiselta ja sitä se onkin.

Erityisen tärkeää on, että kohde, jonne seuraavaksi ollaan juoksemassa todella näkyy edessä. Jos näin ei ole, vaan olemassa on ennakko vielä näkökentän ulkopuolella olevasta kohteesta, on tilanne haastava. Ei ole erityisen helppoa lukea tulevia välejä valmiiksi ja samalla odottaa ennakoitua kohdetta näkökenttään.

Tyypillinen ongelmatilanne on, kun juostaan tietä tai polkua eteenpäin. Tiessä tai polussa on selkeä haara, jota odotetaan, mutta joka ei vielä näy. Risteykseen on matkaa reilusti, joten karttaa ehditään huoletta avata eteenpäin. Rataa eteenpäin luettaessa matkantaju kuitenkin heikkenee, eikä palattaessa nykyiseen suunnistustehtävään oma sijainti olekaan enää selvillä. Vaikka odotettava risteys olisikin selvä, saattaa välillä olla myös muita ennakoitua kohdetta muistuttavia paikkoja, jotka voivat hämätä, ellei omasta sijainnista ole varma. Pienikin empiminen on usein selvästi luettavissa väliajoista.

Keskeinen virheen paikka on myös rastinotossa. Suunnistusajatusta ei kannata kääntää tulevaan suunnistustehtävään ennen kuin rastilippu todella on näkyvissä. Aina on olemassa mahdollisuus, että rastipiste on katsottu väärin, rastilippu on hieman eri paikassa kuin on oletettu tai rastinotossa on rastipiste kokonaan luettu väärin. Tällaiset tilanteet eivät usein aiheuta suurtakaan virhettä, kun ne oivaltaa ajoissa, mutta jos ajatus käännetään liian aikaisin tulevaan rastiväliin, voi virhe moninkertaistua.

Paras taktiikka on katsoa tulevia välejä keskellä rastiväliä, eikä rastinotossa. Rastilipun näkyessä voi ajatukset kääntää seuraavalle välille, mutta jos väli on kartalta jo katsottu ennakkoon, saattaa tulevaa väliä olla hyödyllisempää katsoa maastosta kuin kartasta. Muutenkin, sprinttiradalla saattaa usein tulla tilanteita, missä rataa pystyy katsomaan eteenpäin maastossa. Ristiradalla tulevan rastin voi nähdä jo jollain aiemmalla välillä tai jonkin maaston paikan nopeuden voi tarkistaa reitinvalintaa varten tarkistaa ennakkoon.

Valintojen tekeminen siitä, milloin tulevia välejä luetaan, on tärkeää. Valinnat riippuvat keskeisesti myös siitä, kuinka vaikea rata on. Vaikealla radalla ratamestari antaa tulevien välien lukemiseen vähemmän mahdollisuuksia, mutta samalla tekee vaativia reitinvalintoja, joilla oikeiden valintojen tekeminen vaatii aikaa. Ajatuksia siitä, kuinka paljon tulevien reitinvalintojen tekemiseen kannattaa aikaa käyttää, enemmän seuraavassa osassa.

Ei kommentteja    ::    Kommentoi