@tuomomakela
Tuomo MäkeläOliivinvihreä on suomalaisen sprinttisuunnistuksen syöpä
Suomalaiseen sprinttisuunnistukseen on pesiytynyt tapa, missä osa taloyhtiöiden pihoista merkitään keltaisella ja osa kielletyllä oliivinvihreällä riippuen siitä, miten kilpailunjärjestäjä on saanut lupia alueiden käyttöön. Maastossa nämä alueet näyttävät täysin identtisiltä ja jää juoksijan vastuulle katsoa kartasta, mistä saa mennä ja mistä ei.
Ongelmalliseksi tämän tavan tekee se, että kansainvälisissä kilpailuissa ei toimita näin. Oman kokemuksen mukaan kansainvälisissä kilpailuissa pyritään tekemään urheilijalle mahdollisimman selkeäksi, mikä on kiellettyä ja mikä ei: Kuvaus on yhdenmukaista (esim. jollain alueella kaikki oliivinvihreällä), kielletyt paikat ovat maastossa selkeitä tai ne on viitoitettu.
Ero saattaa tuntua vähäpätöiseltä, mutta se ei ole sitä. Kun kaikki epäselvät kielletyt alueet on nauhoitettu, optimaalinen suunnistustekniikka on yleistää erittäin paljon karttaa. Kerrostaloalueella riittää usein pelkkien talojen lukeminen. Mitä enemmän karttaa pelkistää, sitä tehokkaammaksi suunnistus muuttuu ja sitä helpompi on ylläpitää kovaa juoksuvauhtia ja tehdä tulevat reitinvalinnat.
Jos lähtökohtaisesti mikä tahansa nurmikko voi olla sallittu tai ei, joutuu suunnistaessa lukemaan paljon tarkemmin, mistä saa mennä ja mistä ei. Tämä muuttaa sitä, mitä maastosta pitää lukea ja miten kartanlukua rytmittää. Kilpailuissa lopulta harjoitellaan tekniikkaa, joka ei ole sellaisenaan optimaalinen kansainvälisissä kilpailuissa.
Tänään esimerkki tästä tuli vastaan Varsinais-Suomen AM-sprintissä. Kerrostaloalueella oli yhden talon reunat väritetty oliivinvihreällä. Luin pelkät talot, oikaisin kulmat nurmikkoa pitkin ja hylkäsin itseni maalissa.
En muista aiemmin ottaneeni vastaavanlaista hylsyä. Yleensä olen osannut muovata suunnistustekniikkaa tarpeen mukaan. Nyt kilpailussa oli aiemmin ollut hyvin vähän oliivinvihreällä piirrettyjä nurmikkoja, joten en osannut varoa asiaa ja välin yksinkertaistaminen oli erittäin helppoa, kun seuraava rasti oli näkynyt pari väliä aiemmin.
Kansallisella kilpailutoiminnalla on monia tavoitteita, mutta kansallisten kilpailujen yksi tärkeimmistä tavoitteista on toimia harjoituskilpailuina katsastuksiin, SM-kilpailuihin ja myös kansainvälisiin arvokilpailuihin. Tästä syystä pidän tärkeänä, että suoritukseen liittyvät tekniset järjestelyt, kuten kartan kuvaustapa, ratamerkinnät, kartan värit, rastimääritteet ja kiellettyjen alueiden merkinnät, olisivat mahdollisimman lähellä sitä, mitä kansainvälisissä kilpailuissa käytetään.
---
Jälkikäteen kuulin, että järjestäjä oli kirjannut kyseisellä nurmikolla juosseet, mutta lopulta jättänyt oma-aloitteisesti ketään hylkäämättä, koska paikka oli kartalla epäselvä ja olisi vaatinut nauhan. Omaan tilanteeseen tämä ei hirvesti vaikuttanut, sillä juoksin kilpailussa myös toiseen kertaan kielletyllä alueella; kiellettyä tietä noin 30 sekuntia sen jälkeen, kun olin tajunnut ensimmäisen virheen tapahtuneen. Mutta se on kokonaan tarina erikseen.
Ei kommentteja :: Kommentoi