Tuomo Mäkelä

Lyhyt loppuanalyysi SM-sprintin esikisasta

SM-sprintin esikilpailu juostiin alueella, joka oli myös yhtenä vaihtoehtona SM-sprintin maastoksi. Arvioin alueen kuitenkin SM-sprinttiä varten turhan pieneksi. Nyt pidemmätkin radat saatiin aika hyvin sovitettua alueelle, mutta radoilla oli turhan paljon siirtymää ja liikaa vastakkain juoksemista.

Kun suurin osa radoista vietiin kahdesti alikulkutunnelista Vaskiontien ali, aiheutti tämä ylimääräistä siirtymää. Maaston länsiosasta ei kuitenkaan löytynyt sopivaa lähtöpaikkaa. Myös toisen ylityspaikan tekeminen Vaskiontielle olisi parantanut ratoja, mutta tiellä oli sen verran vilkas liikenne, että päätimme mennä tässä helpomman ja turvallisemman kautta.

Myös kilpailukeskuksen ympäristöön tuli siirtymävälejä. Nykyinen malli muotoutui, kun aamupäivän kilpailu saneli viimeisen rastin paikan, urheilukentän aidat estivät yleisörastin tuonnin urheilukentälle, enkä halunnut piirtää välejä edestakaisin koulurakennusten läpi, koska se olisi aiheuttanut turhan paljon vastakkainjuoksemista.

Reitinvalintaväli, jossa 5 % löysi optimireitinvalinnan

Yksi ratojen omasta mielestä mielenkiintoisimmista kohdista oli pitkä väli alikululta lähelle kilpailukeskusta, joka pyöri ratasuunnitelmissa oikeastaan alusta asti.

Tasaiseen ja kauttaaltaan hyväpohjaiseen maastoon on aina vaikeaa rakentaa reitinvalintavälejä, joissa reitinvalinnoissa on mahdollista tulla selkeitä aikaeroja. Nyt yhdellä tienkatkaisulla sain tehtyä välin, missä oli tarjolla paljon erilaisia vaihtoehtoja riittävän kaukana rastiväliviivasta. Lisäksi vaihtoehtojen hahmottamisessa oli sopivasti työtä, eikä mikään valinta ollut suoraa tiejuoksua.

Sijoitin lähtörastin siten, että vasen valinta olisi nopein toteuttaa lähtemällä heti vasemmalle ja pääterastin siten, että vasemmassa valinnassa tulisi rastille mahdollisimman selkeä takakierto kuitenkin siten, että vasen valinta olisi kaikista nopein.

Mietin aika paljon rastivälin optimointia - kuinka paljon lyhyempi vasen valinta voisi olla ilman, että se olisi liian selkeä. Kun rastiväliä oli tuijotellut riittävästi, oli enää mahdotonta sanoa, miltä väli ensisilmäyksellä näyttäisi.

Kesäkuun alussa Colin Kolbe kävi juoksemassa silloisen työversion. Kun hänen kommenttina välistä oli: "Took left. Not problems actually", en uskaltanut tehdä vasemmasta yhtään nykyistä lyhyempää. Ajattelin kuitenkin, että ehkä puoletkin lähtisivät toteuttamaan rastiväliä oikealta.

Viimeisellä viikolla näytin valmiita ratoja kotona ja kun kerroin optimivalinnan, niin palaute oli, ettei kukaan tavallinen suunnistaja ajattele tuollaista vaihtoehtoa. Jos väli juostaan vasemmalta, niin koko koulun piha kierretään silloin oikealta.

Kävin kisapäivänä katsomassa, miltä toiminta lähtörastilla näytti. Karkeasti arvioiden väliä juostiin 90 prosenttisesti oikealta. Kun vasemmassa valinnassa moni kiersi kotipalautteen mukaisesti vielä koko koulun pihan oikealta, niin arviolta 5 % löysi nopeimman reitinvalinnan.

Ilahduttavasti yksi nopeimman reitinvalinnan valinneista oli Severi Kymäläinen, joka juoksi välille 4 sekunnin pohjat ja teki kilpailun voittokamppailun kannalta ratkaisevan eron Aston Keyhyn. Luultavasti oli kuitenkin useita sarjoja, joissa kukaan ei juossut optimireitinvalintaa.

Ratamestarina voisi hiljaa myhäillä, että minä yksi, te nolla. Mutta todellisuudessa rastivälin suunnittelu olisi voinut onnistua paremminkin. Pääsarjoille, joissa kilpailee paljon rutinoituneita suunnistajia, nykyinen väli oli aika hyvä, mutta muissa sarjoissa vasemman valinnan löytäneitä olisi pitänyt palkita enemmän. Reitinvalinta menee hukkaan, jos kukaan ei käytä optimivalintaa. Ehkä SM-sprintin radoista on syytä pyytää kommentteja eritasoisilta suunnistajilta, jotta saisi paremman kuvan, miltä rastivälit eri suunnistajien silmissä näyttävät.

Ei kommentteja    ::    Kommentoi