@tuomomakela
Tuomo MäkeläSM-sprintti 2020: Se, mikä jäi tekemättä
Muistatteko miksi sprinttisuunnistus keksittiin? Yksi keskeisimmistä syistä oli, että suunnistus saadaan tuotua lähelle ihmisiä. Se suunniteltiin huipuille ja ensimmäinen MM-startti Tampereella juostiin ennen kuin yhtään kansallista kilpailua oli Suomessa järjestetty.
Myöhemmin sprinttisuunnistuksestakin on tullut koko kansan huvia, mutta ajatus arvokilpailujen tuomisesta kaupunkien keskustoihin, lähelle ihmisiä on säilynyt. Edellinen MM-starttikin Riiassa juostiin keskellä vanhaa kaupunkia.
Satunnainen katsoja Riian raatihuoneentorilla saattoi toki nähdä hikisiä urheilijoita, omaa suosikkiaan itse asiassa peräti kolmesti: Lähtöviitoituksella, varvauksessa ja loppusuoralla. Mutta näkikö hän suunnistusta? Ei metriäkään.
Aika harvan urheilulajin päätapahtumia halutaan tuoda kaupungin torille. Tori tasaisena kenttänä ei tarjoa hirveän suurelle joukolle ihmisiä hyviä edellytyksiä seurata urheilutapahtumaa. Ei ole sattumaa, että pallopelit pysyvät omissa halleissaan, missä arkkitehtien suunnittelemat katsomot takaavat toimivat katsantokulmat maksaville asiakkaille.
Suunnistuksen tuomisessa lähemmäs ihmisiä on kiistatta parhaiten onnistuttu televisiolähetyksillä, joita GPS-seuranta höystettynä juoksu- ja dronekameroilla on viimeisen kymmenen vuoden aikana hilannut uudelle tasolle. Paikan päällä seurattavaksi yleisölajiksi suunnistuksella on vielä hurjasti matkaa, eikä sitä ratkaista ainakaan tuomalla tapahtumia kaupungin toreille.
Vaikka yleisölajiksi suunnistuksella onkin matkaa, aina voi visioida, hieman unelmoida ja paikan tullen näyttää suuntaa.
Suunnistusta yleisölle
Salon Urheilupuisto tarjosi monia vaihtoehtoja sijoitella kilpailukeskus ja suunnitella siihen lähestyminen. Oma visio oli kuitenkin alusta alkaen selkeä. Tekonurmi ympäröivine aitoineen tarjosi mahdollisuudet rakentaa kilpailukeskukseen yleisörastin sijaan yleisöväli tai parikin, joita yleisö pystyisi seuraamaan kilpailukeskuksen laidalta sekä jalkapallokentän katsomoista.
En sinänsä olettanut, että saisimme SM-sprinttiin houkuteltua suurta määrää puhdasta yleisöä, mutta olisin halunnut tehdä sen esimerkkinä siitä, mikä olisi mahdollista. Toki, on SM-sprintissäkin yleisönsä huoltajien, valmentajien ja muiden kilpailijoiden muodossa. Lajin harrastajille olisi ollut mielenkiintoista tarjota mahdollisuus seurata huippujen suunnistamista - ja verrata sitä omien suojattiensa tekemiseen - enemmän kuin muutaman sekunnin käännähdyksen verran.
Suunnistuksen harrastajan mahdollisuudet seurata huippujen suorituksia ovat oikeasti aika vähäiset. Siinä missä ammattilaisjalkapalloa riittää televisiosta katsottavaksi enemmän kuin aikaa riittää, on mahdollisuuksia nähdä huippusuunnistajia suunnistamassa hyvin vähän. GPS-seuranta paljastaa, mistä huiputkin juoksevat, mutta ei sitä, miten kartanlukua rytmitetään tai miten katse hakee tulevia kohteita.
Suunnnitelmat kilpailukeskuksen käytöstä hioutuivat siten, että ikäsarjat juoksisivat suoraan viimeiselle rastille ja tekonurmikentän hyödyntäminen säästettäisiin pääsarjoille ja junioreille. Pääsarjat juoksisivat tekonurmikentällä välin tai pari, jonka jälkeen tekisivät lyhyen loppulenkin ennen viimeiselle rastille saapumista.
Piirsin ratojen lopusta varmasti kymmeniä versioita ennen kuin aloin olla lopputulokseen tyytyväinen. Kun muuttujina on muutakin kuin rastipisteet ja -välit, ja mietittävänä useiden sarjojen radat, tuntuu, että aina pitäisi pystyä parempaan. Halusin myös viimeiseen asti välttää mielikuvaa labyrinttisuunnistuksesta ja ennemmin tarjota sinänsä tavanomaisia rastivälejä, vaikka osa esteistä olisikin keinotekoisesti maastoon lisättyjä aitoja.
Kuvassa on viimeisin suunnitelma, päivättynä 20.7., pääsarjojen ratojen lopusta. Sen jälkeen poistin sen ratatiedostosta ja totesin, että saan sen kyllä takaisin, jos niin asiat kääntyvät. Ja eiväthän ne kääntyneet. Lopulta kaikki sarjat tulivat viimeiselle rastille pitkälti samalla ajatuksella, mikä ikäsarjojen lähestymiseksi olisi alunperin suunniteltu.
Jos aidat ja rastit olisi laitettu paikalleen vasta, kun kilpailijat olisi suljettu lähtökynnykselle, olisi ratojen lopussa nähty varmasti paljon ratkaisuja eri sarjoissa. Mutta ne jäivät nyt näkemättä. Toivottavasti jossain toisaalla, jonkun toisen tekemänä, nähdään vielä jotain vastaavaa.
Ei kommentteja :: Kommentoi