Kevätleirin viimeisenä päivänä olimme juoksemassa Mariefredissä Gripträffenin. Siitä kisasta ei paljoa jäänyt lasten lapsille kerrottavaa. Sijoitus 45. ja eroa kärkeen yli vartti.
Ykkösvälin puolessa välissä kaaduin suolla ja pistin kompassin säleiksi. Seuraavaksi olinkin pyörimässä väärässä mäessä kartta väärinpäin. Onneksi sattumalta osuin omalle 17. rastille ja sieltä sain paikannettua itseni. Ykköselle virhettä oli tullut kuutisen minuuttia, ja motivaatio sekä itseluottamus viistivät pohjamutia.
Totesin, että jos yritän runnoa tosissaan ilman kompassia, niin ennemmin tai myöhemmin löydän itseni taas väärästä mäestä hakemasta vauhtia. Otin käyttöön plan b:n. Lindeqvistin Markus lähti 6 minuuttia perään, joten pari väliä rauhassa ja loppu Markuksen perässä. Mutta Markus ei ollutkaan viivalla ja sain hölkkäillä seiskalle asti ennen kuin Vidas Armalis poimi minut kahdeksalla minuutilla letkoihin. Valitettavasti ei ollut alkumatka ollut armelias Armaliksellekaan ja hänkin oli joutunut taipumaan jo viisi minuuttia kärjelle. Toisin sanoen minä olin jäänyt ensimmäisellä neljällä kilometrillä 13 minuuttia kärkeen. Se on yli 3 minuuttia per kilometri.
Armaliksen kyydissä ei tarvinnut pelätä, että hengästyisi, mutta suunnistus oli sujuvaa. Varvaukseen asti vedin kiltisti perässä, vaikka yksi huono reitinvalinta tulikin. Lopussa vedin pari väliä, kunnes 18. rastinotossa usko ilman kompassia loppui kesken. Toiseksi viimeisen jälkeen pudotin Armaliksen kyydistä. Viimeisellä 7,5 kilometrillä jäin vain reilut kaksi minuuttia kärkeen.
Itseluottamuksen kannalta olisi tärkeää saada kevätyöstä ja Siljarasteilta onnistumiset. Silloin Tiomilaan lähdettäessä itseluottamus olisi kohdallaan.
Ei kommentteja :: Kommentoi