Tuomo Mäkelä

SM-pitkä vesitankkauksella

Ei SM-pitkää vedellä läpi pelkällä vedellä.

24 kilometriä oli liikaa. Elimistön yhteistyökyvyttömyys energiageelien kanssa johti energiavarastojen loppumiseen hyvissä ennen maalia. Lopulta neljä kilometriä ennen maalia alkoi ylämäessä käveleminen tuntua siinä määrin turhauttavalta, että heitin pyyhkeen kehään ja kävelin pois. Kaksi päivää kilpailun jälkeen elimistö on vielä niin hajalla, että ihmisrääkkäyksen lopettaminen hyvissä ajoin ennen maalia taisi olla oikea ratkaisu.

Kilpailu lähti suunnitelmien mukaan liikkeelle. Juoksin rauhassa letkassa, tarkkailin tilannetta ja säästelin itseäni. Vauhti oli mukavan leppoisaa. Ensimmäiset perhoset juoksin Pasin kanssa samoja välejä, joten tilanne putken alkaessa uudelleen oli suotuisa.

Ainoa ongelma tässä vaiheessa kilpailua oli toisen jalan verenkierron pysähyminen. Ilmeisesti nastarin läppä esti jonkin suuremman verisuonen toiminnan. Jalkaterä oli lähes tunnoton, mutta koska varpaat liikkuivat, päättelin, ettei suurempaa fyysistä vammaa voi syntyä. Yritin pariin otteeseen avata nastarin nauhoja tuloksetta. Vasta uitettuani jalkaa ojassa alkoi verenkierto jälleen toimia.

Hyvissä asemissa ennen väsymistä

Pitkällä välillä juoksin optimivalintaa Ikosen ja Mutkan jalanjäljissä, mutta kadotin edellä menevät selät tiheikössä. Etenin hetken yksin, kunnes reilu puoli kilometriä ennen 17. rastia katsahdin vasemmalle ja näin hitaampaa valintaa toteuttaneen letkan, jossa juoksivat mm. Muukkonen, Lakaset, Martomaa ja Tervo. Päättelin, ettei peliä ole vielä menetetty.

Perhoslenkeillä samaa kiertojärjestystä noudattivat Martomaa, Louhisola ja Väisänen. Toisella perhosella alkoi ensi kertaa jaloissa painaa ja kolmannella, kun Martomaa hieman kiristi vauhtia, jouduin taipumaan. Olin pettynyt itseeni. Olin jo 1.45 kohdalla väsynyt, vaikka vauhti oli ollut koko matkan maltillista. Perhosten jälkeen katselin Muukkosen ja nuoremman Lakasen selkien loittonevan, kunnes olin yksin.

29-välillä epäilykseni vahvistuivat, kun tyhjensin nauttimani energiageelit alakautta. Geelit eivät olleet imeytyneet. Olin nauttinut geelien lisäksi pelkkää vettä, joten energiat olivat lopussa. Roikuin takaa tulleen letkan hännillä 32 rastille saakka, kunnes luovutin. Olin juossut 2.26 ja maaliin olisi ollut vielä nelisen kilometriä. Sijoitus oli tässä vaiheessa 25.. Olin jäänyt kakkosletkaan nousseelle Muukkoselle perhoslenkkien jälkeen 6,5 minuuttia.

Omat juomat mukaan

Jälkeenpäin on helppo todeta, että kilpailunaikaista tankkausta olisi pitänyt testata ennen kilpailua. Tuntuu typerältä huomata kilpailun aikana, että kilpailu kaatuu fyysisestä harjoittelusta ja suunnistustaidosta riippumattomaan tekijään. Toki väsymys olisi voinut iskeä, vaikka geelit olisivat imeytyneetkin, mutta todennäköisesti tämä olisi tapahtunut myöhemmin.

Kaikesta huolimatta itselle oli yllätys, että väsyminen alkoi jo 1.45 kohdalla. Esimerkiksi Tiomilan pitkällä yöllä jaksoin kaksi tuntia ongelmitta ja minusta vauhti oli siellä parempaa kuin SM-pitkällä. Näiden kahden kilpailun selkein ero oli maaston profiilissa. SM-pitkällä nousua oli huomattavasti enemmän, mikä varmasti kulutti. Lisäksi Tiomilassa, ellen väärin muista, oli juomarasteilla tarjolla muutakin kuin pelkkää vettä. Urheilujuoman nauttiminen lienee paras ratkaisu näin pitkässä suorituksessa. Jos SM-pitkää juostaan vielä samalla meneltelmällä, aion ottaa omat juomat mukaan.

Ei kommentteja    ::    Kommentoi