@tuomomakela
Tuomo MäkeläVäärässä kisassa
Minun tavoitteeni SM-sprintissä oli mitali. Olin hyvässä kunnossa, valmistautunut huolella ja tiesin hyvällä juoksulla mitalin olevan täysin saavutettavissa. Uskoin asiaan niin vahvasti, että vältin ennakkoon sanomasta varsinaisesti mitään järkevää asiasta, jottei se turhaan olisi aiheuttanut lisää paineita. Iltapäivällä tuli voitto, mutta väärästä kisasta.
Karsinnallahan ei ollut mitään tekemistä sprinttisuunnistuksen kanssa. Jos joku ei tajua miksi, voi lukea vaikka Punapipo-Vainion selvityksen asiasta. Ei radan luonne minulle täysin (nokkos)puskista tullut. Tiesin, että alussa on metsää, mutta pummasin kakkosta 1.40 ja karsiuduin.
Vaikka sinänsä kaaduin rastivälillä, jota lajin määritelmään ei saa sopimaan, saatan katsoa vain itseäni peilistä. Jos kompassi on kädessä ensimmäistä kertaa neljään viikkoon, niin voihan siinä jokin rutiini hieman hataralla pohjalla olla. Tarkoitus oli suunnistaa enemmän maastossa, mutta sairastelun takia jouduin karsimaan harjoituksia ja metsäsuunnistuskeikat olivat ensimmäisiä, jotka saivat lähteä.
Itseäni enemmän sympatiseeraan niitä suunnistajia, jotka karsiutuivat alkupään lähtöpaikan takia. Ja aivan erityisesti niitä, joiden lähtöpaikka olisi ollut toinen, jos rastit Silja-rasteilla olisivat olleet oikeassa paikassa. Jos harmittaa, niin mielestäni syystä.
Onnistuminen iltapäivällä
Olin lähtenyt päivään sillä mielellä, että juoksisin kaksi starttia, niin näin myös tein. Iltapäivällä B-finaalissa vire ei ollut yhtä hyvä kuin toivoin. Olin joutunut vetämään aamupäivällä huomattavasti kovempaa kuin toivoin ja toisaalta palautumisaikaakin oli välissä vain kolme tuntia.
Rata oli helppo ja suoritukseeni tyytyväinen. Suunnistus oli sitä, mitä olin harjoitellut, mihin olin valmistautunut ja minkä osasin. Suunnistusvirhettä enemmän hävisin lopun risukkoalamäessä ja yhden tulkinnanvaraisen karttakuvauksen sekä karttaan merkitsemättömän metallitavaran vuoksi. Voitto tuli, vaikka Vainio antoi kelpo vastuksen.
Ei mikään Elvas
B-finaalin rata oli tietysti mitä oli, mutta olin pettynyt myös Huippuliigan ja SM-finaalin rataan. Odotin jotain yllätystä, mutta rata oli helppo. Lisäksi useammalla välillä reitinvalintojen nopeuteen vaikuttivat heinikkoon muodostuneet urat tai niiden puute, mitä kartasta ei voi suoraan päätellä. Väli viimeiselle rastille oli minusta aivan käsittämätön. Sen lisäksi, että ylitsepääsemättömän reuna on kuin veteen piirretty viiva, on jyrkkä alamäki minusta vaarallinen ja täysin sprinttisuunnistuksen tyylin vastainen. Mitalistien järjestystä ei kuulu ratkoa tuollaisella rastivälillä.
Toki, pääsarjojen rata oli vielä hyvä verrattuna ikämiesten ratoihin. Jos radat ovat sitä tasoa, mitä ne nyt olivat, olisi minusta parempi jättää kilpailut kokonaan suunnistamatta.
Mutta olihan se etukäteenkin tiedossa, ettei Piikkiö ole mikään Elvas. Järjestäjien ongelma kokonaisuudessaan oli liian pieni maastoalue. Maastoa ei riittänyt alkuunkaan neljään eri kilpailuun. Jos paikalla olisi ollut vain R1, olisi ehkä koulukeskuksen ympäristöä pystynyt hyödyntämään esim. Huippuliigassa. Toisaalta Piikkiön keskustan mielenkiintoiset rivitaloalueet, joista maistiainen näkyy Reittihärvelin pohjakartan lounaiskulmassa, eivät olleet lainkaan käytössä.
Projekti jatkuu vielä
Ei hirveästi tarvitse liioitella, jos sanoo, että kausi oli siinä. Jotenkin tyly tapa lopettaa tämän vuoden projekti, kun ei mahdu edes viivalle. Meillä oli B-finaalissa kolme samaa väliä Huippuliigan kanssa. Rastivälisijoitukset olisivat olleet 1., 3. ja 4. Ei kunnossa olisi vikaa, eikä ajatus mitalista tuulesta temmattua, mutta vaikea tästä on jatkaa. Elokuussa olisivat MM-kisat, mutta saumat sinne lienevät ohuessa.
Seuraavaksi edessä on Jukola-projekti, sitten MM-katsastukset, kesän viettoa, ehkä yritys päästä Kalevan Kisoihin. Sprinttiprojektikin jatkuu, viimeistään syksyllä ei sitä näin olisi järkeä lopettaa.
Jos 50 metriä ennen rastia on kiinni, niin ei sitä heti arvaa, että loppu voi ottaa kaksi minuuttia. Mutta vedin yhden notkon pitkäksi, enkä heti oikein tajunnut. Jos olisin olettanut, etten osaa, olisin paljonkin voinut tehdä toisin.
Ja olisihan finaali sopinut ja melkein yhtä hyvin sopinee myös MM-katsastus. Mutta tässä kisassa mitalilla olisi sen lätyskän lisäksi saanut paikan NORT:iin. MM-katsastuksissa pitäisi todennäköisesti voittaa, jotta sieltä tulisi itselle muuta kuin hyvä mieli.
mäksä - 7.6.2011 klo 9.39
Ei vielä kannata lopettaa kautta, vaikka pettymys onkin varmasti suuri. Finillä on tarjolla hyvä sprinttikisa, jolla kompassiakaan ei välttämättä tarvitse kantaa. Siihen kilpailuunhan ei ole kuin reilu kuukausi.
Jarkko Saarinen - 6.6.2011 klo 21.23
ET KAI ODOTA ITSELTÄSI LIIKAA OLET OLLU
LUPAUS JO AIKA KAUAN !!
TARKKAILIJA - 6.6.2011 klo 20.45
Eikös suunnistuksessa ole kyse siitä, että jotain saattaa tulla eteen ikään kuin yllättäen? Itse toivoit finaaliin jotain yllättävää, mutta et kuitenkaan karsinnassa pystynyt käsittelemään yllätystä??
Käsittääkseni olet sen verran pajon aikanaan metsässäkin viihtynyt, että tuollaiset oravapolkurastit olisi voinut sinun vauhtiominaisuuksilla varustettu kaveri pystynyt poimimaan sillä kuuluisalla pintakaasulla ilman kompassiakin ja sitten "juoksemaan menetetyn ajan kiinni" esim 3-4 välillä... Varsinaisesti metsässähän ei karsinnassa juostu kuin n 200m.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että alkupään lähtijöille kisa ei ollut tasapuolinen heinikon takia.
K4 - 6.6.2011 klo 20.43
Kisa oli mitä oli mut kovaa menit betonissa ja näytät sit finin katsastuksissa mistä tuulee!
menoa läheltä seurannut - 6.6.2011 klo 19.42
Juu, kyllä kannattaa jatkaa. Saatat kehittyä vielä joskus eteväksi suunnistajaksi!
Anonyymi s-netistä - 6.6.2011 klo 17.45
Ei kyllä se on niin, että kun tarpeeksi kauan yrittää, niin joskus natsaa "oikeanlainen" kisa.
Nostar - 6.6.2011 klo 15.42
Sprinttimaajoukkue taitaa olla paljon melua tyhjästä. Kun melkein koko joukkue karsiutuu A-finaalista on kaikilla sama selitys: "Huono rata, ei sovi sprinttiin". Syyllinen kurkistelee edelleenkin peilistä kunhan vaan malttaa katsoa tarpeeksi pitkään.
Jesus chirst superstar - 6.6.2011 klo 15.30