Tuomo Mäkelä

Tavoitteita ja unelmia

Edellis viikonloppuna Jämin leirillä päivitettiin edustuksen esittelyt. Jälleen vastaan tuli tuttu kohta: Tavoitteet? Hetken mietittyäni vastasin, että tavoitteeni on tulla h...tin kovaksi. Ei se ole mikään oikea tavoite. Tavoitteiden tulisi olla konkreetiisempia. Näin ainakin olen oppinut.

Viime lauantaina testijuoksussa juoksin kirkkaasti oman ennätykeni, 35.03. Parantamisen varaakin pitäisi olla reilusti, kun kovia tielenkkejä tulee enemmän alle. Aikataulussa ollaan ja jos kehitys jatkuu, niin sitähän voisi pärjätä jo ensi kaudella. Pitäisiköhän asettaa jotain oikeita tavoitteita?

Ongelma on siinä, että kaikki vähäänkään järkevämmän kuuloiset tavoitteet eivät ole vielä realistisia. Ne ovat minulle vielä unelmia. Eilen otin kynän ja paperia esiin ja listasin unelmani: Voittaa henkilökohtainen Suomen mestaruus, edustaa Suomea arvokisoissa, voittaa suurviesti ja rikkoa seuran testijuoksuennätys. Tämä paperi on nyt seinälläni.

Mutta nuo ovat vain unelmia. Ne ovat ajankohtaisia aikaisintaan 2005. Missä ovat välitavoitteet?

Okei, mietitään hetki. 30 joukkoon SM-kilpailuissa olisi aika realistinen, mutta kuitenkin haastava tavoite. Paraisilla voisi olla mahdollisuuksia plaketeillekin, mutta jos minä asetan tavoitteekseni plaketin, niin on aivan pommivarmaa, etten sitä saa. Toinen tavoite on rankilla 50 joukkoon. Se kertoisi ainakin jotain kehittymisestä ja silloin 2004 ei tarvitsisi miettiä pääseekö juoksemaan eliittiin vai ei. Viesteihin on tavoitteita vähän vaikeampi asettaa. Se riippuu niin paljon muista. Mutta vähintä mitä voi tavoitella on paikan vakiinnuttaminen ykkösessä. Sen ei ainakaan pitäisi olla liian vaikeaa.

Suunnistuksessa tavoitteiden asettaminen yksittäiseen kilpailuun on vaikeaa. Vaikka kuinka hyvin valmistuisi, niin silti ei virheiden mahdollisuutta voi kokonaan pois sulkea. Eikä puhtaasti varmistellenkaan voi tärkeisiin kilpailuihin lähteä. Ja yksittäisiin kilpailuihin asetetut tavoitteet helposti kääntävät ajatukset liiaksi tulokseen. Jos suoritus on hyvä, niin tulos seuraa perässä.

Pitäisikö tavoitteiden olla enemmän abstrakteja. Sellaisia, joita ei puhtaasti sijoituksista näe. Varsikaan kun todelliset sijoitukset, tyyliin plaketti tai mitali, eivät vielä ole tavoitteina. Eli tavoitteena olisi oppia juoksemaan kovempaa ja suunnistamaan paremmin. Ja pystyyhän näitäkin konkretisoimaan. Huhtikuussa testijuoksu alle 34 minuuttia tai ainakin ihan pintaan ja koko kauden kilpailuissa alle 15 sekuntia virheittä kilometriä kohden.

Ehkäpä yleisemmällä tasolla asetetut tavoitteet sopivat minulle paremmin. Silloin ei tule onnistumisen pakkoa ja keskittyä voi puhtaasti suunnistukseen. Tulokset kyllä seuraavat perässä.

Ei kommentteja    ::    Kommentoi