Tuomo Mäkelä

Torstaista maanantaihin

Oivalluksia ja ajatuksia viimeisen viiden päivän ajalta.

Torstai - liikunnan tuskaa

Olin alkuviikon aikana lipsunut omasta harjoittelutauostani. Alle pari tuntia kevyttä pk:ta ei onneksi ollut paljoa. Torstaiaamun sählyottelussa saan elimistön huutamaan kuolemaa jo minuutin vaihdon jälkeen. Ymmärrän, miksi liikunnan harrastaminen on joistakuista vastenmielistä.

Perjantai - sprint i Göteborg

Päivän aikana kulutan vauhdilla ostamaani sadan kappaleen nenäliinapakettia. Pelkään kilpailujen jäävän väliin. Olin juuri päättänyt opetella suunnistamaan ja suunnistusmotivaationi on ollut pilvissä. Hyvät menestyspaineitta juostut kilpailut voisivat vahvistaa tai kumota vielä lausumattomia käsityksiä omasta suunnistustaidostani.

Illalla en voi vastustaa itseäni ja lähden hölkkäilemään yösprintin läpi. Rata on fantastinen. Pääosin rakennetussa ympäristössä kovavauhtista suunnistusta, lyhyitä rastivälejä ja paljon reitinvalintaa. Tämä on jotain, mitä Suomessa ei ole tarjolla. Jotain, mitä Suomessakin toivoisin tarjottavan. (En lupaa mitään, mutta kartta saattaa tulla perjantaina nettiin)

Lauantai - Heja Sverige

Päivän aikana havaitsen, ettei kielitaito korreloi humalatilan kanssa positiivisesti, kuten väitetään. Tosin luonnollisesti alentaa kynnystä käyttää sitä. Totean myös, että kielitaidossani on hiomisen varaa.

Alan harkita vaihto-oppilasvuotta. Tosin aikaisintaan vuodelle 2005. (Vaihto-oppilasvuosi kuulostaa vieläkin harkinnan arvoiselta vaihtoehdolta)

Sunnuntai - being sick sucks

Maltillisen krapulan heikentäessä rationaalista ajattelukykyä lupaan juosta kolmosjoukkueen ankkuriosuuden. Onneksi jo ennen lähtöä minua kielletään juoksemasta koko rataa, jotta ehdimme laivaan. Totean ykkösvälin nousuissa keuhkojen ollessa riekaleina, ettei flunssaisena urheilemisessa ole mitään järkeä.

Maanantai - dagen efter

Illalla nousee kuume ja olo on aika heikko. En aio katua tekemisiäni. Jos olisin vain levännyt majoituskoululla, niin olisin ehkä nyt terve, mutta kaikkien nyt koettujen hetkien menettäminen olisi tuntunut pahemmalta kuin tämä pieni sairastelu.

Viimeisen kahden kuukauden aikana olen käyttänyt alkoholia enemmän kuin sitä edeltävän 10 kuukauden aikana. Joku saattaisi sanoa, ettei alkoholin käyttöä ole terveellistä rytmittää näin, tai ettei runsas alkoholin käyttö ole hyväksi urheilijalle. Minä sanon, että ihmisiä tässä vain ollaan. Välillä on mukava käydä baarissa. Juoda olutta, niin ettei tarvitse laskea pulloja. Katsella muitakin puolia maailmasta. Mutta harjoituskaudella kannattaa käyttää alkoholin kanssa järkeä. Kunnon kännit hyvän harjoitusjakson päälle on ehkä tyhmintä mitä voi tehdä.

Harjoituskausi yskähtelee käyntiin. Baarin ovet saavat pysyä kiinni. Talven ajan aion laskea pulloja.

Ei kommentteja    ::    Kommentoi