Tuomo Mäkelä

Kevätspesiaali 2003: 3. Oravanpolkuharjoitus 1990

Kartalta ulos vetäminen on hyvin klassinen virhe. Useamman kerran se on tullut koettua. Mutta ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen. 8-vuotiaana, vuonna 1990 Sampaalla mentiin kartalta ulos ja kovaa.

Vaikka ikää oli vasta kahdeksan, niin silti suunnistin harjoituksissa tukireittiä. Tarkkaa muistikuvaa ei ole, koska siirryin tukireittiin, mutta aivan ensimmäistä kertaa en tukireitillä ollut. 12 vuodessa on paljon muutakin ehtinyt unohtua.

Metsässä seikkailua

Juoksin mäkeä ylös kolmoselle. Rinteessä kasvoi saniaisia. Tulin mäen päälle ja näin rastin. Rastilta oli juuri lähdössä pari seurakaveria, muistaakseni ainakin Heinosen Heikki oli porukassa. Minulla meni vielä hetki rastille, leima ja perään. En nähnyt enää toisia, mutta muistin mihin suuntaan he lähtivät.

Juoksin hetken aikaa ja jouduin myöntämään, etten saanut toisia kiinni. Katsoin karttaa ja totesin, että aukko kyllä pysäyttää takana, joten hätää ei ole. Juoksin eteenpäin, mutta aukkoa ei näkynyt.

Kun ensimmäisen kerran aloin oikeasti epäillä juosseeni ohi, olin jo varmasti kartan ulkopuolella. Olin kuitenkin aiemmin itselleni opettanut, että jos eksyn, niin kannattaa kulkea jatkuvasti samaan suuntaan, jolloin varmasti ennemmin tai myöhemmin saapuu jollekin tielle. Jos muuttelee suuntaa, niin voi päätyä pyörimään ympyrää, eikä ikinä pääse metsästä pois.

Teorian saattoi todeta toimivaksi, kun saavuin maatalon pihaan. Tajusin itsekin olevani kartan ulkopuolella, mutta sen enempää en osannut sanoa. Pihalla käveli mies ja kysyin häneltä, miten pääsen Hyyppään. Hetken mies mietti, miten minua neuvoisi ja sitten sanoi, että tuosta halkopinon takaa lähtee polku, jota pitkin pääsee.

Lähdin juoksemaan polkua turvallisin mielin. Matkalla katselin karttaa ja mietin, että mistä suunnasta mahdan kartalle tulla. Kun olin jonkin matkaa polkua juossut, niin Paavolan Leila tuli vastaan. Kysyin, josko hän voisi näyttää missä ollaan. Leila sanoi, että Mäkisen Päivi tulisi pian perässä ja hän voisi neuvoa. Päivi oli juoksemassa Kiviojan Elinan perässä. Selitin Päiville seikkailuitani ja hän hetken mietittyään totesi, että minua oli neuvottu hieman väärin. Edelleen olin tukevasti kartan ulkopuolella. Päivi antoi Elinan mennä ja siirtyi minun edellä juoksijakseni. Seikkailu oli päättynyt.

Mitä oikeasti tapahtui?

Ilmeisesti kolmoselta lähdettäessä kulma oli pielessä. Ne, joiden selkää lähdin tavoittelemaan juoksivat välin jyrkänteen alta, mutta minä en. Lopulta saavuin Kuusiston tilalle. Tästä olen pommivarma, mutta mistään muusta en.

Ilmeisesti polku, jolle minut opastettiin, ei ollut se sama, joka on karttaan piirretty. Mikä se oli, minne se olisi johtanut ja miten olisin sieltä päässyt ihmisten ilmoille, ovat kysymyksiä, joihin vastauksia ei ole löytynyt. Kartalle käsittääkseni tulin jostain nelosen ja vitosen välistä. Siitä voi jonkin verran päätellä sitä, missä olin ollut.

Pahempia traumoja ei ilmeisesti tapauksesta jäänyt, sillä seuraavalla viikolla olin taas harjoituksissa juoksemassa tukireittiä.

Ei kommentteja    ::    Kommentoi