@tuomomakela
Tuomo MäkeläEi enää kaikkialla
Niin kauan kuin muistan, ovat suuret gurut sanoneet, että suunnistusharjoituksissa pitäisi aina olla jokin teema. Silloin kun virheitä tulee paljon kilpailusta toiseen, tuntuu yhteen asiaan keskittyminen typerältä. Ongelma on kaikkialla ja järkevämmältä tuntuisi kehittää kokonaisuutta, kaikkea kerralla. Tänä vuonna olen alkanut todella ymmärtää suunnistustekniikkani vahvuuksia ja toisaalta heikkouksia. Vähitellen alan ymmärtää, mitä gurut ovat minulle kertoneet.
Useissa lajeissa hedelmällisin taktiikka edetä kohti maailman kärkeä on kehittää vahvuuksia. Lajissa nimeltä suunnistus sen sijaan yksi epäonnistunut rastiväli voi hetkessä tehdä merkityksettömäksi monta loistavaa osasuoritusta. Suunnistusharjoittelussa, niin kauan kuin itseä ei tituleerata huippusuunnistajaksi painottaen yhdyssanan jälkimmäistä osaa, kannattaa keskittyä heikkouksiin.
Harppauksia suorituksenhallinnassa
En ole varma, olenko merkittävästi parempi suunnistaja kuin aikaisemmin, vaikka olenkin tehnyt huomattavasti vähemmän virheitä. Mieluummin allekirjoittaisin väitteen, että suorituksenhallintani on tänä vuonna parantunut selvästi. Ehkä taitoakin on tullut lisää, mutta sillä saralla on vaikea edetä harppauksin.
Virheitä tulee edelleen. Niihin on helppo tarttua, mutta enää en niihin huku. Nyt uskallan jo sanoa, että ongelma ei ole kaikkialla. Tai on se vielä toisinaan, mutta olen huomannut, että suunnistustaidon kehittämisen kannalta kaikkein huonoimmat suoritukset ovat vähiten kiinnostavia. Kun näitä suorituksia purkaa paloihin ja etsii virheiden syitä, huomaa yleensä kilpailun hävityn jo ennen lähtöä: väärä asenne, väärä kilpailutaktiikka sekä huono keskittyminen. Suorituksenhallinnassa on vieläkin kehittämistä, mutta siihen on vaikea puuttua taitoharjoituksissa.
Kaikkein parhaita suorituksia oman taidon kehittämisessä ovat ne, joissa harvat virheet erottavat hyvän tuloksen erinomaisesta. Näissä kilpailuissa asenne on ollut kunnossa ja virheet osoittavat kohdat, missä taito on todella loppunut kesken. Tietysti näitäkin virheitä voi katsoa suorituksenhallinnan perspektiivistä, mutta se saattaa vääristää kuvaa omasta suunnistustaidosta.
Tappiota sujuvuudessa ja täsmällisyydessä
Jos virheitä lasketaan lukumääräisesti, suurin osa on tällä kaudella tullut rastinotossa. Tyypillisessä tilanteessa kaikki on ollut vielä sata metriä rastia täydellisesti hanskassa. Sitten olen suunnistanut eteenpäin kohti rastia, tullut hieman sivuun, ottanut kiinni ja korjannut rastille.
Toiseksi häviän parhaille rastiväleillä niiden toteutuksen sujuvuudessa ja täsmällisyydessä. Toisinaan juoksen rastivälin mallikelpoista viivaa, mutta pieni empiminen maksaa aikaa. Välillä taas reitinvalinnan toteutuksessa mikroreitinvalinnat eivät ole kohdallaan ja poikkeaminen optimireitiltä vie sekunteja.
Siis virheitä tulee väleillä ja rasteilla, mutta ongelma ei ole kaikkialla. Oikeastaan asiaa suunnistusteknisesti tarkasteltaessa ongelmia on vain yksi: Olen huono juoksemaan täsmällisesti suunnittelemaani paikkaan. Valitettavasti se vain on melko keskeinen osa suunnistusta. Joku voisi jopa kutsua sitä suunnistamiseksi itsekseen.
Minä vielä jaksan uskoa, että suunnistus on paljon muutakin.
Rastinottoa ja viivasuunnistusta
Kesän ohjelmaan kuuluu päätyypiltään kahdenlaisia suunnistusharjoituksia: Rastinottoharjoitukset, joissa tavoitteena on lisätä rastinoton varmuutta ja sujuvuutta, sekä viivasuunnistusharjoitukset, joissa pyrkimys on kehittää rastiväleillä suunnistamisen sujuvuutta ja täsmällisyyttä. Toki ohjelmassa on aina välillä tavallistakin suunnistusta, jottei totuus unohtuisi.
Molemmat tuntuvat hyödyllisiltä harjoituksilta, kun niitä toteuttaa oikein. Viivasuunnistusharjoitusten toteutuksen kanssa on vielä ollut hiomista, sillä liian usein ajatukset jumiutuvat siihen, missä olen suhteessa viivaan, kun niiden mieluummin pitäisi kulkea suunnassa, minne viivan mukaan pitäisi mennä seuraavaksi.
Pääosan harjoituksista olen juossut kevyesti, mutta etenkin rastinottoharjoituksia olen tehnyt aika ajoin suunnistusvetoina kilpailuvauhdilla tai kovempaa. Viivasuunnistusharjoituksissa en ole kokenut sitä yhtä tärkeäksi, koska suunnistustehtävät tavanomaisissa maastoissa ovat suhteellisen helppoja kaikilla vauhdeilla. Kysymys on enemmänkin siitä, että ymmärtää lukea oikeita kohteita ja olla oikeissa paikoissa hereillä.
Reserviä suunnistusvedoilla
Rastinottoratojen tai yleisesti vaativien suunnistusratojen juoksemisen kilpailuvauhdilla toivon karistavan keskimatkan peikkoa pois selästä. Suunnistusvedoissa on aina se riski, että jos niitä juoksee huonolla keskittymisellä, ne itse asiassa vievät tekniikkaa väärään suuntaan. Hyvin juostuina taas ne ovat parasta lajinomaista harjoittelua.
Vähitellen olen alkanut löytää pitkälle matkalle oikean rytmin tehdä asioita, mutta keskimatkalla, kun vauhti on aavistuksen kovempi, tuntuu suoritus olevan jatkuvasti lähdössä lapasesta. Kaikki on henkistä. Keskimatkalla on jatkuvasti pieni kiire päällä, jolloin virhepaikoissa voi aiheestakin katseita kääntää suorituksenhallinnan suuntaan.
Toisaalta kartanluku on maastossa huomattavasti helpompaa silloin kun juostaan vain kovaa, eikä täysillä. Olen viime aikoina harjoituksissa tarkkaillut jonkin verran kehonhallintaani ja huomannut, että vauhtiskaalan yläpäässä on havaittavissa porras, jonka ylitettyä vartalon tasapaino heikkenee selvästi. Tietysti tämän portaan sijainti riippuu maastosta, mutta yleensä se sijaitsee pitkän matkan vauhtia kovemmassa vauhdissa.
Siinä vaiheessa kun juoksemisen tasapaino heikkenee, vaikeutuu myös kartanluku ja suunnistaminen. En tiedä, johtuuko se siitä, että olen tänä vuonna tarkkaillut enemmän kehonhallintaani, mutta tuntuu, että olisin saanut kehitettyä sitä parempaan suuntaan. En usko, että kysymys on puhtaasti keskivartalon vahvuudesta, vaan enemmänkin siitä, miten keskivartalon voimaa saa hyödynnettyä juostessa.
Katsoessa esimerkiksi Ikosen tai Huovilan, jotka lienevät tämän hetken parhaat suomalaiset miessuunnistajat keskimatkalla, juoksemista maastossa, harvoin näyttää siltä, että he etenisivät kovaa. Molemmilla vain on niin hiottu maastoaskel, että eteneminen näyttää aina vaivattomalta. Ehkä kehonhallinnan kautta olisi mahdollista kehittää maastojuoksutekniikkaa ja sitä kautta keskimatkan suunnistussuorituksia, mutta tämä sivujuoni lienee ensi talven murheita.
Rinteissä ja tiheiköissä vaikeuksia
Virheiden syntyminen riippuu myös suunnistustehtävästä. Kun rastivälillä juostaan suoraviivaisesti laakean avokalliomäen yli ja pudotetaan kahden kumpareen välistä notkoon, jossa on rasti, ongelmia tulee vastaan harvoin. Sen sijaan kun notkorasti sijaitsee peitteisessä rinteessä, jonne suunnistetaan tasoa pitkin yksittäisiä neniä ja notkoja lukien, on ensimmäinen naula jo lyöty arkkuun.
Virheitä tulee toki monenlaisilla rasteilla, mutta kenties rinteet ja tiheiköt aiheuttavat suurinta päänvaivaa. Varsinais-Suomessa peitteisiä alueita ja suuria rinteitä joutuu hakemalla hakemaan harjoitusradoille. Rinneharjoituksia olen jonkin verran tehnytkin, peitteisyyttä lähinnä ottanut mausteeksi eri harjoituksiin.
Hyvällä suorituksenhallinnalla huonokin suunnistaja voi löytää rastit suoraan. En tiedä, olenko huono suunnistaja, en kai sentään, mutta voisin olla parempikin. Kehitettävää suunnistustaidossa löytyy varmasti kaikkialla, mutta kaikkeen ei kannata tarttua kerralla. Eikä ole tarpeenkaan. Suurin osa pienistä virheistä ei juuri näy tulosluettelossa, suurimmat uskon jo karsineeni. Ongelma ei ole enää kaikkialla.
Suunnistustaidon kehittäminen loppukesästä tapahtuu oikein laadituilla harjoituksilla ajatuksella valituissa maastoissa. Pino valikoituja karttoja odottaa kirjoituspöydällä testaamistaan.
kiitän
mädi - 28.7.2006 klo 11.11
Kommentoin siten, että silloin ajattelin harjoittelun olevan juoksemista. Siis juoksu, uskonto, isänmaa, tiedäthän? Onhan äiti opettanut? Sillä saralla vahvuuksien kehittäminen on hyvä reitti ylöspäin.
mäksä - 28.7.2006 klo 8.49
hei Mäksä, mä muistan kun sun jossain harjoituspäiväkirjapaperin alalaidassa luki joskus, että "Kehittämällä heikkouksia, ei synny kuin keskinkertaisuuksia"
miten kommentoit tätä suunnan muutosta?
terveisin
hyvä ystäväsi
mädison
:)
mädi - 27.7.2006 klo 22.40
Pelottaahan se itseäkin, kun sormet takovat näytölle ex-päävalmentajan terminologiaa...
mäksä - 22.7.2006 klo 13.26
kehonhallinta, hou hou, loikalla vaan :)
topi - 22.7.2006 klo 2.20