Tuomo Mäkelä

Heittoetäisyydellä

Ehdin jossain vaiheessa kuvitella, että tämän kauden vastoinkäymiset olisi jo käsitelty, mutta painaessani Auransillalla punaista paitaani verta vuotavaan leukaani, tajusin niiden vasta tosissaan alkaneen. Ambulanssissa kysyin varoen hoitajalta, onkohan leukani murtunut, mutta jouduin lopulta kiertämään röntgenin kautta lääkärille ennen kuin kuvista näyttäen selitettiin, että kyllä siinä murtuma näyttäisi olevan. En ollut kovin yllättynyt. Alaleuka oli murtunut kahdesta kohtaa ja seuraavana päivänä leikkauksessa toinen murtumista ruuvattiin kiinni.

Torstaiaamuna moni asia olisi voinut mennä toisin. Oma all-round-pyöräni odotti korjausta, mutta NORT-reissun aikana tarvittavat osat olivat tulleet postiin ja ne oli tarkoitus hakea vielä samana päivänä. Otin aamusta työmatkalle alleni hieman elämää nähneen kaupunkipyörän, joka kuitenkin oli luotettavasti hoitanut tehtävänsä, kun sitä oli pyydetty.

Kaskenmäen alamäessä jarrutin terävästi liikennevaloihin, jonka jälleen kiihdytin kohti Auransiltaa. Loivassa alamäessä täysin yllättäen takapyörä lakkasi pyörimästä. Se pomppasi ensin asvaltista ja heitti sitten minut ohjaustangon yli katuun. Kun kaupunkipyörässä ajoasento on istuva ja kädet hieman koukussa, en ehtinyt saada käsiä kunnolla eteen, vaan otin suuren osan painosta vastaan leuallani.

Oma epäilykseni on, että pyörän takajarru leikkasi kiinni. Jos sama olisi tapahtunut tasaisella tai ylämäessä, olisin tuskin lentänyt tangon yli, en välttämättä edes kaatunut. Toisaalta jos Kaskenkatua perässäni olisi ajanut raskasjalkainen kesähessu pakettiautollaan, saattaisi murtunut leuka olla murheistani pienin.

Ei kannata pohtia turhia. Nyt kävi näin ja tästä mennään eteenpäin. En ole edes hirveästi harmitellut asiaa, koska en vain voinut onnettomuudelle mitään. Jos en ollut kuullut kenenkään takapyörän ikinä leikanneen kiinni, saatikka sellaisen aiheuttaneen leukamurtuman, niin miten osaisin varoa sellaista? Ja tuttavapiirini yhteenlasketut pyöräilykilometrit lienevät kuitenkin mittavat.

Viimeinen viikko on menty päivä kerrallaan eteenpäin. Kun MM-kilpailuihin on aikaa kolme ja puoli viikkoa, on aikataulu luonnollisesti haastava, muttei mahdoton - näin minulle on kerrottu. Viikonloppuna kirves oli kaivon reunalla, alkuviikosta siirsin sen nurmikon puolelle. Tulevat päivät näyttävät, minne seuraavaksi. Heittoetäisyydellä ollaan kuitenkin edelleen.

Kommentoi

Kyllä tossa tarinassa kaikki täsmää. Jarruttaessa ainakin jarrut lopussa vinkuivat. Tietääpähän ensi kerralla... että kannattaa pyöräillä kunnon pyörällä.

mäksä - 17.6.2013 klo 18.34

siinä tarinaa: http://www.johnforester.com/Articles/BicycleEng/safe_brakes_...

Peten kaveri - 17.6.2013 klo 12.15

no voi hitto. silloin oli vissiin kuuma päivä. luulen että kävi näin. sieltä takanavasta on palaneet rasvat siinä tiukassa jarrutuksessa, mahdollisesti sieltä on mennyt laakeri paskaksi kiihdytyksessä ja se on kiilannut jarrun uudestaan lukkoon vähän samaan tapaan kuin autoissa rumpujarruissa voi käydä jarrupaloista irtoavan moskan takia. kunto ainakin sulla on kova kun navan sait hajalle. pikaista paranemista.

peten kaveri - 17.6.2013 klo 11.41