@tuomomakela
Tuomo Mäkelä2004 versus 2003, osa 2
Viestien juokseminen on aika lailla erilaista puuhaa kuin henkilökohtaisten. Ainakin minulle. Ei kai sen tarvitsisi olla. Viesteissä ei saa epäonnistua. Ei voi epäonnistua. Täytyy juosta varman päälle. Muut saavat loistaa. Ajattelen aina niin. Tai en. Mutta kuitenkin. Homma toimii.
Silloin kun yritän loistaa. Lyödä kanuunajuoksua. Homma menee aina reisille. Onneksi viesteissä radat ovat yleensä helpohkoja. Muistakin saa apua. Toisinaan. Joten katastrofit pystyy huononakin päivänä seivaamaan.
Viime vuonna juoksin kolme viestiä tosi heikosti. Tiomila, Jukola ja SM-viesti. Aika hyvä tripla, sanoisin. Tänä vuonna yhtään vastaavan tasoista mokaa ei tullut. Ainoastaan kevään ensimmäisessä viestissä, Svartnatassa epäonnistuin selkeästi. Luoja tietää, silloin oli yritystä. Se oli ainoa viesti, jossa otin koukkua enemmän kuin 30"/km ja pudotin enemmän kuin sijan. Mutta en silti jäänyt kuin 4.30 keulaan.
Pikkuviestit ilman loistoa
Vaikka suurviesteissä olin valovuoden viime vuotta edellä, puhtaasti numeroiden valossa juoksin pikkuviestejä jopa huonommin kuin viime vuonna. Viime vuonna olin kyllä pikkuviesteissä loistava. Kauden viesteissä, kuten henkilökohtaisissakin, huiput puuttuivat. Hyviä suorituksia oli paljon, mutta kanuunajuoksuja ei juuri tullut.
Mielellään kirjoittaisin, että yritin pelata varman päälle ja se näkyi huonojen suoritusten lisäksi myös hyvissä. Mutta ei se mene niin. Ehkä jossain tapauksessa hävisin pelaamalla varman päälle ? kaksi sekuntia ? mutta enemmän kyse oli monien sattumien summasta.
Viime vuonna viesteihin osui itselle hyviä maastoja, hyviä saumoja lähteä, apua oikeina hetkinä. Tänä vuonna lähdin kärjen takaa. Oli pakko suunnistaa yksin. Halusinkin. Oli enemmän minulle vaikeita maastoja. Ja tuli koukkuakin.
Ankkuroinnit vs muut
Juoksin parhaan ankkuriosuuden juoksuni huonommin kuin huonomman väliosuuden juoksun. Ja viime vuonna loistin ankkurina. HRV:n toiseksi, Keskipohjanmaan viestin neljänneksi nopein. Tänä vuonna Pihkaniskaviestissä alle viisi nopeimmille. Kun tulin ykköseltä Fageruddin kelkassa. Ei ole hääviä.
Ankkuriosuuksilla loistaminen on tietysti vaikeampaa kuin muulloin. Pikkuviesteissäkin vastaan heitetään B-maajoukkuemiehiä. Kärjen takaa ei ole helppoa lähteä alistamaan.
Luottoa löytyi
Varmuuden paraneminen näkyy etenkin virhemäärissä. Edellisvuonna koukkua tuli kilometrillä 27 sekuntia, tänä vuonna 17 sekuntia. Viime vuonna suurviestit verottivat. Tein seitsemässä pikkuviestissä vähemmän virhettä kuin Tiomilassa. Pikkuviesteissä tuli virhettä silloin 13"/km. Ei huonosti.
Mutta kaikki lasketaan. Ja niin sen pitääkin olla. On-off-suunnistajan maine ei oikein toimi. Viime vuonna en mahtunut Jukolassa ykköseen. Tänä vuonna kysymys oli lähinnä siitä mitä juoksen. Juoksin Jukolassa ja Tiomilassa pitkän yön, SM-viestissä olin ankkurina. Tosin henkilökohtaisesti kieltäydyn laittamasta painoarvoa oman onnistumiseni analysoimisessa joukkuevalinnoille. Mielestäni pystyn tarkastelemaan asioita myös kolmannessa persoonassa ja uskon analyyttisyydessä piekseväni valitsijaraadin lottokoneen 6-0.
Vihoviimeisenä ja täysin aukottomana todisteena omasta erinomaisuudesta on tietysti seuran ViestiCupin voitto. Kolmen vuoden odottelun jälkeen pistelaskukaava osoitti ylivertaisuutensa ja cupille saatiin vihdoin oikea voittaja!
Ei kommentteja :: Kommentoi