@tuomomakela
Tuomo MäkeläSprinttisuunnistus á la mäksä 2016, osa 2: Sprinttisuunnistuksen ydin on sujuvuudessa
Sprinttisuunnistus ja suunnistus yleensä on siinä mielessä mielenkiintoinen laji, että kilpailuissa käytetyt radat vaihtelevat erittäin paljon. Vaihtelu on jopa niin suurta, että on vaikea tietää mihin tarkalleen pitäisi valmistautua ja mitä pitäisi harjoitella. Moniin muihin yksilölajeihin verrattuna tämä on täysin poikkeuksellista.
Tietysti on olemassa määritelmä siitä, mitä sprinttisuunnistuksen pitäisi olla, mutta paremman käsityksen lajin vaatimuksista saa käymällä läpi menneitä kilpailuratoja. Perustuen omaan kokemukseeni sprinttisuunnistuksesta väitän, että sprinttisuunnistuksen ydin on sujuvuudessa.
Uskon, että monet näkevät sprinttisuunnistuksen lajina, missä oikeat reitinvalinnat ja virheetön suoritus ovat avain menestykseen. World of O:n analyysit alleviivaavat tätä näkemystä. Väliaikojen perusteella pystyy arvioimaan reitinvalintojen aikaerot sekä suunnistusvirheiden suuruudet ja niistä on turvallista kirjoittaa raflaavia otsikoita.
Sujuvuuden mittaaminen on huomattavasti hankalampaa. Väliaikojen ja gps-viivan perusteella voidaan tehdä joitain olettamuksia, mutta se vaatii paljon työtä, eivätkä tulokset silti ole varmoja. Jos samalla reitinvalinnalla tulee kaksi sekuntia eroa, on helpompaa vain kuitata, että kyse on eroista juoksuvauhdissa ja unohtaa sujuvuuden merkitys. Mutta se, että sujuvuutta ei pystytä hyvin kilpailutilanteessa vertaamaan, ei tarkoita sitä, etteikö sillä olisi merkitystä. Sujuvuus on se, mikä voi nostaa kohtuullisen juoksijan erinomaiseksi sprinttisuunnistajaksi.
Sujuvuudessa on kysymys siitä, että suunnistustehtäviä suorittaen pystytään juoksemaan mahdollisimman lähellä vauhtia, joka viitoitetulla reitillä olisi mahdollinen. Juoksuvauhtia hidastaa jo pelkästään suunnistaminen ja kartanluku. Jos ei ole käsitystä, kuinka paljon vauhtia kartanluku hidastaa, kannattaa seuraavaan vetoharjoitukseen ottaa sprinttikartta mukaan. Toiseksi epäsujuvuutta aiheuttavat epävarmuus ja päättämättömyys suunnistustehtävissä.
Hyvä suunnistustaito, eli kyky tulkita maastoa ja karttaa, on perusedellytys sujuvalle sprinttisuoritukselle. Suunnistustaitoa kehittämällä myös sujuvuuden ylläpitäminen helpottuu. Sujuvuutta voi kuitenkin parantaa myös muilla tavoilla:
- minimoimalla tulevien reitinvalintojen tekeminen
- tehostamalla suunnistusta käyttämällä oikeita kohteita
- suunnistamalla myös itsestään selvissä paikoissa
- valmistautumalla kilpailuihin oikein.
Ylivoimaisesti paras tapa suunnistuksen sujuvuuden parantamiseen on olla lukematta tulevia rastivälejä. Rastiväleillä yritetään katsoa valmiiksi vain seuraava reitinvalinta. Jos tähän ei ole aikaa, se tehdään nopealla vilkaisulla ennen rastille tuloa. Edellisessä osassa väitin, että vähentämällä rastivälien lukemista eteenpäin voidaan vähentää virheitä. Selkeiden virheiden lisäksi se poistaa myös epävarmuutta ja hidastelua suorituksissa ja näin parantaa suunnistuksen sujuvuutta.
Jos sprinttisuunnistuksen ajattelee perustuvan oikeisiin reitinvalintoihin, saattaa ohje olla lukematta rastivälejä eteenpäin tuntua väärältä. Silloin käytetään vähemmän aikaa reitinvalintojen tekemiseen, jolloin reitinvalintavirheet lisääntyvät. Tämä on totta. Toisaalta lähes poikkeuksetta suorituksiin tulee reitinvalintavirheitä, vaikka reitinvalintojen tekemiseen käytettäisiin paljonkin aikaa ja kuitenkin myös nopeasti tehdyistä reitinvalinnoista hämmästyttävän moni osuu oikeaan. Reitinvalintavirheet kasvavat lopulta yllättävän vähän ja sujuvuuden parantaminen saattaa maksaa itsensä jopa heti takaisin.
Ei kommentteja :: Kommentoi