@tuomomakela
Tuomo MäkeläSprinttisuunnistus á la mäksä 2016
Viisi vuotta sitten, kun lähdin tosissaan panostamaan sprinttisuunnistukseen, koko laji näytti varsin toiselta kuin nykyään: Oli vähemmän hyviä karttoja, vähemmän valmiita harjoituksia ja vähemmän lajispesifiä osaamista maajoukkuetta myöden.
Niistä lähtökohdista sprinttisuunnistustekniikan kehittäminen oli kuitenkin äärimmäisen kiehtovaa. Ei ollut olemassa auktoriteettia, joka olisi kertonut, mitä pitää tehdä. Muita saattoi kuunnella, mutta parhaat ideat piti keksiä itse.
Minulla oli selkeä visio ja tein paljon töitä sen eteen. Parin kirvelevän epäonnistumisen jälkeen kävin suoritukseni huolella läpi. Paikattuani ongelmakohdat alkoivat palaset suorituksissa loksahdella kohdilleen.
Sen jälkeen on tarvittu kolme vuotta aikaa ymmärtää ja muotoilla se, miten minun mielestäni sprinttiä pitäisi suunnistaa ja miten sprinttisuunnistustekniikkaa pitäisi kehittää. Ajattelin, että nyt olisi oikea hetki kirjoittaa aiheesta lyhyt juttusarja:
- Aloita poistamalla virheet rastivälien toteutuksesta, 29.12.2015
- Sprinttisuunnistuksen ydin on sujuvuudesssa, 1.1.2016
- Reitinvalinnat tehdään rutiinilla, 5.1.2016
- Huipputasolla haasteena on oikea rytmitys, 10.1.2016
- Älä yksinkertaista liikaa, 19.1.2016
- Hyvä ennakkovalmistautuminen nopeuttaa suunnistusta, 4.2.2016
- Miten mitata onnistumista?, 24.2.2016
- Älä tee huonoja harjoituksia, 27.2.2016
Vanhempaa tekstiä sprinttisuunnistuksesta vuodelta 2009 löytyy täältä: Sprinttisuunnistus á la mäksä
Ei kommentteja :: Kommentoi