@tuomomakela
Tuomo MäkeläSprinttisuunnistus á la mäksä 2016, osa 8: Älä tee huonoja harjoituksia
Perinteisessä metsäsuunnistuksessa ja sprinttisuunnistuksessa lajin idea on täsmälleen sama: kartan avulla etsitään rasteja maastosta mahdollisimman nopeasti. Erilaiset ympäristöt asettavat kuitenkin eri ominaisuuksille erilaisia painotuksia.
Metsäsuunnistuksessa keskeisintä on ymmärtää maaston ja kartan välinen yhteys. Tämän taidon hiomiseen on kehitetty laaja kirjo erilaisia harjoituksia. Sprinttisuunnistuksessa maaston ja kartan välisen yhteyden ymmärtäminen on huomattavasti helpompaa, koska luettavia kohteita on enemmän ja ne ovat selkeämpiä. Sprinttisuunnistuksessa suurin haaste onkin löytää suunnistukseen oikea rytmi.
Suunnistuksen rytmi tarkoittaa valintoja sen suhteen, mitä kulloinkin suorituksen aikana tehdään. Koska suunnistetaan meneillään olevaa rastiväliä, milloin luetaan kartalta tulevia rastivälejä ja milloin keskitytään vain juoksemaan tehokkaasti.
Oikea suunnistuksen rytmi riippuu radasta. Jos rata on helppo tai sitä juostaan kevyellä vauhdilla, voi rataa suunnistaa löysästi, jättää reitinvalinnat viime tippaan ja keskittyä juoksemiseen. Tämä johtaa vääriin toimintamalleihin, eikä opeta suunnistamaan vaativia ratoja oikein. Tästä syystä helppoja ja löysävauhtisia sprinttisuunnistusharjoituksia ei pitäisi tehdä. Kaikki sprinttisuunnistusharjoitukset kannattaa tehdä vaativilla radoilla ja kovalla vauhdilla.
Suunnistuksen rytmiä voi häiritä myös se, jos alueella on paljon liikennettä tai sivullisia. Liikenteen ja ohikulkijoiden varominen vie keskittymistä itse suunnistamisesta ja häiritsee suunnistuksen rytmiä. Tästä syystä parhaita harjoituksia ovat kilpailut, koska niissä liikenteen vaikutukset on parhaiten minimoitu ja sivulliset tietävät, että alueella juoksee sprinttisuunnistajia. Samaan voidaan päästä myös, kun harjoituksia juostaan hyvin valituilla alueilla. Sprinttisuunnistusta ei pitäisi harjoitella vilkkaissa kaupungin keskustoissa kuin hiljaisina aikoina. Suunnistaminen ihmismassojen keskellä on vaarallista ja epäkunnioittavaa, eikä vastaa oikeaa kilpailutilannetta.
Maaston ja kartan välisen yhteyden ymmärtämisellä on myös oma merkityksensä, mutta tätä ei ole välttämätöntä harjoitella perinteisesti sprinttiratoja juosten. Kartan kanssa voi vain juoksennella tai kävellä tutkien eri kohteiden kuvausta. Kohteiden havainnoimista voi harjoitella vaikka lenkillä ilman karttaa. Erittäin hyödyllistä on myös piirtää karttaa, jolloin vaihtoehtoja eri paikkojen kuvaamiseen joutuu pohtimaan eri näkövinkkelistä.
Ei kommentteja :: Kommentoi