Tuomo Mäkelä

Väsytyksen sijaan kehitystä

Kävin viime lauantaina raapaisemassa seuran testilenkin treeninä. Macon lopun Lasse Virenmäinen kiriyritelmä pakotti itsenikin hitusen maksimin puolelle, mutta muuten oli hyvä veto. Aikaa meni kymppiin 35.33. Vuosi sitten joulukuussa olin 15 sekuntia nopeampi, kun vedin kaikki pelissä. Silloin olin melko huonossa hapessa. Nyt luulen, että vajaa pari minuuttia tuosta olisi saanut pois. Kevääksi yritän päästä minuutin parempaan tikkiin. Kuulostaa tavallaan helpolta, koska enhän missään galaksaalisessa vireessä ole, mutta todennäköisesti sitä on keväällä vain jumissa, eikä mihinkään kulje. Olen sanonut itselleni kymmenet kerrat, että en aio kroppaa harjoittelulla väsyttää, vaan kehittää, mutta niin sen piti viime vuonnakin olla ja silti maaliskuussa oli vielä tahmeaa. Harjoittelu sinänsä sujuu suurin piirtein, kuten olen ajatellut. Juoksun osuus harjoittelusta on melko suurta ja jalkaterissä on ollut jos minkäkinlaista kolotusta. Pitänee lähteä juoksemaan yksi vaiva pois. Jos onnistun, niin varmasti saan kaksi uutta tilalle. Näin se on tähän saakka toiminut.