Tuomo Mäkelä

Jalkaterävammaisuus

Vaikken aina ihan totta puhuttaisikaan, niin nyt on pakko todeta, että jalkaterä on kohtuullisen kipeä. Koko tapaus sai alkunsa keskiviikkona, kun olin työntämässä pitkää yhteislenkkiä pahamaineisessa Gladin letkassa. Alkumatkasta, kun löin yksin alle puoli tuntia hölkkää, kaikki oli kunnossa. Sitten jossain vaiheessa huomasin, että kengän kieli oli kääntynyt siten, että se hieman painoi jalan päällystää. En jaksanut pysähtyä heti asiaa korjaamaan, kun muutenkaan ei siinä taukoja pidelty. Lopulta, kun asian kanssa olin kärvistellyt ehkä vajaan tunnin, katsoin viisaammaksi pysähtyä sitomaan kengän uudestaan. Siinä vaiheessa jalka oli jo sen verran kipeytynyt, että kyseisestä paikasta tuntui koko loppumatkan. Ajattelin tietysti juosta vaivan pois, mutta ilmeisesti viikonlopun suunnistustouhu ei ollut parasta jalalle ja tänään jouduin nostamaan nelosen vaelluksessa kädet pystyyn vajaan kolmen tunnin kohdalla. Sinänsä valitettavaa, sillä Nouskin poikain kärsimysnäytelmää letkan hännillä olisi ollut nautinto seurailla pidempäänkin. Kenties huominen lepoa ja sitten uudella sykkeellä uusiin koitoksiin. Tai lisää lepoa.