Tuomo Mäkelä

Ei kulje juoksu eikä suunnistus

Latasin parit kartat: sprinttikartta Bergamosta (ilman viivaa, joten fiiistelkää rauhassa) ja Lakeuden viesti (viivalla, joten ilmetelkää rauhassa). Lakeuden viesti oli eilen. Ei ollut hääviä. En osannut suunnistaa, eikä edes kulkenut. Totta puhuen en myöskään aina ymmärtänyt ihan karttaa, mikä reittipiirrustuksesta saattaa olla pääteltävissä. 11. rastilla seisoin rastiympyrän reunalla ja spekuloin muotoa: Tämä voisi olla se, mikä tässä kartassa rastiympyrän reunalla on, mutta ei tämä minusta ihan sellainen paikka ole, mitä tähän on piirretty. Ja se oli. Olen ajatellut lopettaa Hautalan Heikin kartoilla suunnistamisen. Meidän yhteisymmärryksessä (kokemusta on kyllä aiemminkin) on sen verran suuria puutteita, ettei elinikä taida riittää niiden ratkomiseen.Mutta tähtihetket alkoivat 12. rastin jälkeen. Joku pöhöttyneellä vartalolla varustettu keski-ikää lähestyvä kaveri keltainen numerolappu rinnassa lähestyi rastia, kun siltä lähdin. Ajattelin heti, että nyt vedetään sen verran vauhdilla loppu, ettei tarvitse sitä enää lopussa katsella. Totuus: leimasin samaisen kaverin perässä kaikilla muilla paitsi viimeisellä rastilla. Loppusuoralla tajusin kaverin Levon Mikoksi. Nuorten maailmanmestari sentään, joten kai sellaisen kanssa voikin olla tiukoilla. Ets. Akilles on kipeä ja koko viikon nenä tuhissut, eikä happi kulje kunnolla. Mitään allergioitahan ei ole, mutta ei tämä kesäflunssaltakaan tunnu. Jukolaan olisi kaksi viikkoa. Siihen mennessä pitäisi saada kroppa kuntoon. Ei kunto kahta viikkoa lepäämällä katoa, mutta kulku voisi löytyä, jos pikkuvaivat saisi pois. Tosin jossain välissä pitäisi opetella myös juoksemaan risukossa. Ehkä siihen käytän mentaaliharjoittelua. Tulokset ja kartta.

<< Hiljaiseloa

Pattitilanne >>